Juhannus Vilnassa + 5 syytä matkustaa Liettuaan
Täällä on ehkä muitakin, joille jokavuotisten pyhien viettäminen aina samalla tavalla on kauhistus? Minusta on ihanaa hypätä joulun alla lentokoneeseen ja matkustaa Alpeille hiihtämään, samoin Juhannusta on joskus kiva viettää muualla kuin usein kylmässä kotimaassa. Juhannusta olen viimeisen kahdeksan vuoden aikana viettänyt niin Italiassa rantayökerhossa kavereiden kanssa bilettäen (asuin tuolloin koko kesän Genovassa), Kroatiassa, Montenegrossa ja Bosnia & Herzegovinassa sekä Latvian Jurmalassa/Riiassa. Tänä vuonna oli Liettuan vuoro. En ollut ennen käynyt maassa, joten nyt oli hyvä hetki korkata viimeinen Baltian maa, joka vielä oli kokematta. Vilna osoittautui näkemisen arvoiseksi matkakohteeksi, samoin vieressä sijaitseva Trakai.
Vilna ei ole samanlainen juhannuskaupunki kuin Jurmala Riian kupeessa naapurimaa Latviassa. Juhannusaattona Riian kaduilla joka toinen kantoi käsissään kukkia ja vihreitä oksia. Kukkaseppeleitä punottiin niin torilla kuin vanhan kaupungin kaduilla. Miehille oli kukkien sijaan tammen lehvistä tehtyjä seppeleitä. Myös Vilnassa oli joitakin mummoja myymässä kukkia kadun varressa. Heiltä ostimmekin ison kimpun ruiskukkia, joista punoin hotellissa seppeleen. Mutta samanlaista kukkaloistoa kuin Riiassa ei Vilnassa nähnyt. Juhannus eli Jonines on kuitenkin Liettuan tärkeimpiä juhlapyhiä. Juhannupäivänä ja sen jälkeisenä sunnuntaina kaupungissa olikin melko hiljaista. Ehkä monet olivat jättäneet kaupungin taakseen ja lähteneet maalle, kuten Suomessakin. Juhannuspäivänä mekin junailimme 25 kilometrin päähän Trakaihin, järvien keskelle. Linnakierroksen ja lounaan jälkeen pulahdimme Galve-järveen uimaan. Kyllähän juhannuksena nyt uida pitää!
Vilna on kiehtova sekoitus vanhaa ja uutta, hienoa ja vähemmän hienoa. Vanhakaupunki on suurimmaksi osaksi siisti ja puhdas, kun sen ulkopuolella on jos jonkinlaista röttelöä. Entisen itäblokin maissa minua on aina kiehtonut idän ja lännen ristiriita. Neukkuaikoina kaikkea oli saatavilla niukasti, länsimaisista tuotteista voitiin vain unelmoida. Nyt länsimaiset tuotteet ovat täysin normaali asia ja katukahvilassa ihmisivilinää katsellessa voi bongata tyylikkään naisen olalta pari tonnia maksaneen it-laukun. Jotenkin niin kiehtova ristiriita! Ajassa kun ei tarvitse mennä kauas taaksepäin, kun kaikki oli toisin.
Tässä viisi hyvää syytä matkustaa Liettuaan:
1.Se on lähellä. Vilnaan lentää Helsinki-Vantaalta tunnissa, paluulento on n. 1,5 tuntia. Vilnaan pääsee myös bussilla Riiasta, jos haluaa yhdistää kaksi Baltian pääkaupunkia yhteen lomaan. Baltian maiden kohdalla voidaan kai puhua lähilomasta. Olen lähilomailun suuri kannattaja. Aina ei tarvitse lähteä valtamerten taakse, jotta pääsee irti arjesta. Tai jos näin olisi, lienisi omassa asenteessa korjattavaa.
2. Historian havina. Minua kiinnostaa lähihistorian tapahtumat, eivät ritarit ja keskiaika. Sellainen historia, joka on helppo hahmottaa ja joka tarjoaa myös jotain samaistumispintaa. Juuri sitä historiaa löytää Vilnasta.
Baltialaisten sietokykyä ja sitkeyttä ei voi kuin ihailla. Maiden halki ovat kulkeneet niin saksalaiset kuin venäläiset valloittajat ja tehneet karmeaa jälkeä. Liettuan ja Vilnan lähihistoriasta ei voi puhua ilman juutalaisia. Ennen toista maailmansotaa Liettuassa eli noin 240.000 juutalaista. Sodan jälkeen yhdeksän kymmenestä oli saanut surmansa joko teloituspaikoilla omassa maassa tai naapurimaa Puolassa. Heidän systemaattiseen teloittamiseen osallistui myös liettualaisia vapaaehtoisia. Toki oman maan kansalaiset myös auttoivat juutalaisia henkensä kaupalla. Vilnassa on kolme juutalaismuseota ja Zemaitijos-kadulla talojen seinissä on alkuperäisiä kirjoituksia jiddisin kielellä. Kadulla numerossa 7 lukee heprealaisin kirjaimin Abrahamin siirtomaatavaraliike. Numerossa 9 (kuva alla) teksti on puolaksi. Sklep tarkoittaa kauppaa (tästä tiedosta kiitos Heiskasen, Lehtipuun ja Puhakan Liettua-matkaoppaalle).
Zemaitijos-kadun ympärillä sijaitsi suuri ghetto, pienempi ghetto hieman kauempana. Kadulla kulkiessa voi jotenkin pystyä aistimaan, miltä siellä näytti 1940-luvun alussa. Jos kurkkaa sisäpihoille, huomaa, että aika ankeaa siellä on edelleen. Alueella kulkiessa ja museoissa vieraillessa ei voi kun ihmetellä, miksi uusnatsit saavat marssia Helsingin kaduilla hakaristitunnuksin Suomen itsenäisyyspäivänä – tai ylipäätään yhtään missään.
3.Se on halpa. Entiset itäblokin maat ovat halpoja kohteita, joissa voi elää herroiksi tai rouviksi joutumatta vararikkoon. Vai miltä kuulostaa: kakkupala kahvilassa 1,95€, Cafe Latte 2,50€, jäätelöannos kojusta 1,35 – 2€, salaatti ravintolassa 6€, viinilasillinen 2,50€. Bussi lentokentältä kaupunkiin 1€, junalippu Trakaihin 3,60€. Myös kenkiä ja vaatteita voi löytää edullisemmin kuin kotimaassa, varsinkin aleaikaan. Vilnassa on todella hyvät valikoimat kenkäkauppoja! Kansainvälisten vaateketjujen vaatteet ovat Suomen hinnoissa, mutta esimerkiksi Michael Korsin mekon voi löytää alesta joitakin kymppejä halvemmalla kuin kansainvälisestä luksusnettikaupasta.
4. Luontokohteet. Jos Vilnan kadut alkavat tympiä, luonnonläheinen Trakai linnoineen ja järvineen on vain puolen tunnin bussi- tai junamatkan päässä. Vieraile linnassa, hyppää vitosella turistiveneen kyytiin järviajelulle tai pulahda uimaan pehmeään veteen. Toinen kokemisen arvoinen luontokohde Liettuassa olisi ehdottomasti Kuurin niemimaa Itämeren rannikolla. Sen hiekkadyynit haluan ehdottomasti nähdä ja kokea toisella kertaa. Vilnasta Kuurin niemimaalle kertyisi autolla matkaa viitisen tuntia. Viikon lomaan voisi yhdistää Vilnan ja Kuurin, pidennettyyn viikonloppulomaan se olisi too much.
5. Vilnan kaunis vanhakaupunki. Suomessa on vanha Rauma ja vanha Porvoo, mutta Tallinnan, Riikan tai Vilnan vanhojen kaupunkien kaltaista suurta vanhaakaupunkia et kotimaasta löydä. Vilnan vanhakaupunki hurmaa kauneudellaan. Se on täynnä vaaleanpunaisia ja valkoisia kirkkoja. Pyhättöjä on niin paljon, ettei kaikkiin jaksa mennä sisälle. Onneksi kauniita rakennuksia voi aina myös ihailla ulkoapäin. Usean kirkon seinässä on laatta, jossa kerrotaan Paavi Johannes Paavali toisen eli Jonas Pauliuksen vierailleen siellä. Pyhän hengen ortodoksikirkon vierestä löytyi upea pieni puutarha, jonka puiden suojassa oli mukava hengähtää kuumana päivänä. Kesällä vanhankaupungin kaduilla törmäät todennäköisesti keski-iän ohittaneisiin saksalaisturistilaumoihin, mutta älä anna sen häiritä. Ohita pahimmat turistirysät ja ravintolat ja etsi omat sopukkasi vanhankaupungin sokkeloisilta kujilta.
