Kesä tuli ja meni, mutta loma on vasta edessä!

Keltaiset lehdet leijailevat ilmavirran mukana jo alas puista, vaikka on vasta lokakuun alku. Tänä vuonna ruska on saapunut etuajassa, viime vuonna sitä riitti vielä marraskuulle. Taivas on harmaa ja mielikään ei kovin pirteä. Siksi voisikin hetken muistella valoisampaa vuodenaikaa, mennyttä kesää. Yritän kaivaa kesämoodia esiin senkin takia, että olen lähdössä pian lomamatkalle, jota menneenä kesänä ei koskaan tullutkaan. Matkakohde on vaihtunut ulkomaihin ja paikkaan, jossa vielä on mukavan lämmintä. Laukun olen jo pakannut ja on ihanaa, että kesäiset mekot saavat vielä vähän lisää käyttöä. Kotimaassa kun on saanut jo siirtyä käyttämään thermotrikoita ja jopa kevytuntuvaa (!).

Kesä 2021 oli hyvin pitkälle surun ja huolen värittämä. Kesäkuu ja heinäkuun alku olivat vielä hyvää aikaa, mutta sitten tunnelmat alkoivat muuttua toisenlaisiksi. Läheinen ihminen nukkui pois elokuussa. Sen tiesi olevan edessä vääjäämättä ja silloin toisen lähtöä suree tavallaan jo etukäteen. Niin kävi aikanaan myös isoäitini kohdalla. Kaiken tämän takia kesän lomareissukin jäi tekemättä ja se oli silloin täysin ok. Ei siinä paljon lomafiilistä löydy, kun suru ja huoli painaa. Olen täällä aiemminkin kirjoittanut, etten ole ns. kesäihminen sen kummemmin. Totta kai nautin lämmöstä ja valosta ja suomalaisen luonnon kauneudesta. Kaikkein parasta mulle kesissä on uiminen luonnonvesissä. Olen rakastanut sitä ihan lapsesta lähtien. Nauratti, kun katsoin taannoin lapsuuskuvaa, jossa olin bikinit päällä rantakassi kädessäni ja taisi olla vielä muoviset kellukkeetkin käsivarsissa jo valmiiksi. Aina valmiina uimaan! 😀 Pidän kesää yliarvostettuna aikana matkustaa, siksi onkin ihanaa lähteä syksyllä reissuun. Ihmismassat ovat kaikonneet ja on tilaa olla. Se on myös ekologisempaa. Mihinkään ei kannattaisi matkustaa huippusesonkina, koska se kuormittaa aina ympäristöä. Toki kesäaikanakin on kohteita, joissa ei ole high season ja turisteja joka nurkka täynnä. Onneksi niin.

Menneessä postauksessa lupasin listata viime kesän parhaat jutut, koska niitäkin oli, kaikesta huolimatta. Kesän 2021 paras ja hauskin tv-sarja oli ehdottomasti norjalainen Neste sommer (Täydellinen kesä). Siskoni kertoi, että lähes identtinen ruotsalaisversiokin on olemassa. Opettelin Duolingo-sovelluksella norjaa keväällä ja kesällä, ja kivaa, että kieltä kuuli läpi kesän tuossa sarjassa. Suosikkihahmojani olivat Terje ja Per Ivar. Katsoitko sinä tätä sarjaa?

Kävin kesäkuussa leffassa lähes vuoden tauon jälkeen. Menimme äitini kanssa katsomaan tanskalaisen elokuvan Yhdet vielä (Druk). Taas tuli todettua, ettei tanskalainen elokuva petä koskaan! Se oli hauska, mutta myös koskettava ja ajatuksia herättävä. On Mads Mikkelsen sitten missä tahansa, hän on aina L-O-I-S-T-A-V-A-!

Kuluneessa kesässä parasta oli olla maalla (niin on joka kesä). Helteillä kerrostaloelämä on ärsyttävää ja taisin aika monta kertaa lausua ääneen kesän aikana, että kesät menevät kaupungissa hukkaan! Silloin kun en ollut maalla, pyöräilin kaupungissa rannoille ja muutenkin luonnonomaisempaan ympäristöön. Kesän parhaita juttuja kaupungissa on mennä Kivinokkaan rantakalliolle lukemaan ja sen jälkeen uimaan. Auringon lämmittämä kallio selän alla on yksi parhaista kesäjutuista.Olen tyytyväinen myös siihen, että pidin helteistä huolimatta juoksukuntoa yllä läpi kesän, niin maalla kuin kaupungissa.

Olen futisfani ja yksi kesän kohokohdista oli tietysti EM-kisat, Huuhkajien debyytti arvoturnauksessa ja Italian, suosikkijoukkueeni EM-kulta. Ihan mieletöntä! (Mielettömän ärsyttävää oli sen sijaan eräiden fanien koronatuliaiset rajan takaa, mutta siitä ei jaksa enää jauhaa. Koko pandemia-ajan on riittänyt ihmisiä, joita mitkään kehotukset, suositukset ja ohjeet eivät ole koskeneet. Aina riittää ihmisiä, joilla tässä maailmassa on ihan omat säännöt).

Kesällä tuli käytyä päiväretkellä vain Haminassa ja Vaalimaan outletissa sekä suppailemassa Melkutin-järvillä Lopella. Hamina on minulle jo lapsuudesta tuttu, upea pikkukaupunki ja se on kiva retkikohde ihan mihin vuodenaikaan tahansa. Ympyräkaupungissa on oma tunnelmansa. Kesällä kaupungissa oli mm. Jukka Rintalan pukunäyttely, joka oli kauniisti toteutettu. Samassa tilassa oli esillä myös kuuluisan haminalaisen lasitaitelijan ja muotoilijan Tamara Aladinin lasia. Rakastan sinistä ja vihreää lasia! Haminassa on hyviä kahviloita, pari kivaa kirppistä, kauniita vanhoja puutaloja, linnoitus ja useita kirkkoja. Kutsunkin kaupunkia Suomen Vilnaksi juuri kirkkojen takia. Kesäkuussa löysimme myös uuden helmen, Pitkäthiekat- uimarannan. Kuin olisi ulkomailla ollut.

Loppuun vielä yksi hieman nolo juttu. Kuolasin läpi kesän Chloén nettikaupassa eräitä sandaaleja. Pohdiskelin niiden ostamista pitkään ja löysin itseni aina vain kuolaamasta niiden perään. Mietin, pitäisikö ne nyt vain ostaa itselle nimipäivälahjaksi. Mietin myös sitä, ovatko ne järkevä ostos ylipäätään, vai pelkkä ohimenevä ihastus. Nimipäiväni tuli ja meni, kunnes sitten heinäkuun lopussa (pikkuisen viinipäissäni) tilasin ne. Nuo sandaalit eivät vain jättäneet minua rauhaan! Harmi vain, että elokuu olikin säältään hyvin epävakaa kuukausi, eikä sandaaleille tullut käyttöä juuri lainkaan. Noh, toivottavasti ensi kesänäkin riittää lämpöä.

Pian kesäisiin lämpötiloihin reiluksi viikoksi. Täytyy sanoa, että kaiken jälkeen se on todella ansaittu reissu.

Love,

Maija

XO