Kuinka kävi lupaukselle ostaa mahdollisimman vähän uusia vaatteita vuonna 2019?

Vuosi sitten lupasin itselleni, että ostan mahdollisimman vähän vaatteita vuonna 2019 – ja nimenomaan uusia vaatteita kaupoista. En tosin ole enää vuosikausiin innostunut edes kirppareilla tai muuten second handina ostamaan suuria määriä vaatteita. Minusta on tullut aika kranttu vaatteiden ja monien muidenkin asioiden suhteen. Ei kerta kaikkiaan pidä ostaa mitään ihan-kivaa tai mitään, mikä epäilyttää vähääkään. Ihan aina tämä ei toki onnistu.

Vuonna 2019 ostin seitsemän vaatetta käytettynä ja yhdeksän uutena. Ostokset voisi oikeastaan jakaa kolmeen ryhmään: pakkohankinnat, pitkään himottaneet vaatekappaleet sekä heräteostokset. Second hand-ostokset ovat hyvin usein juuri heräteostoksia. Etukäteen ei voi tietää, mitä kirpparilla tulee vastaan.

Pakko-ostoksia olivat valkoinen jakku valmistujaisjuhlamekkoni pariksi (tämän löysin lähikirppikseltä täsmälleen oikeassa koossa ja mallissa! Käytin jakkua kesällä paljon), mustat farkut (vanhoissa on takapuolessa reikä), kevyt parkatakki ja merinovillainen neuletakki. Pitkään himottaneita hankintoja olivat ruutujakku, jollaisesta olin haaveillut useamman syksyn, ysärifarkut (6€ espoolaisella kirppiksellä), sininen puolipitkä kukkamekko kesään sekä kuviolliset kesähousut.

Syksyllä sain vielä ruutujakkuun mätsäävät housut. Tämä oli syksyn lemppariasuni niin yhdessä kuin erikseen käytettyinä. Jakku päällä tunsin itseni aina itsevarmaksi ja tyylikkääksi! Asu sai myös paljon kehuja. Nämä kaksi vaatekappaletta palvelevat minua toivottavasti vuosia eteenpäin.

Loput ostokset ovatkin sitten heräteostoksia, niin uusien kuin käytettyjen puolella. Niistä erityismaininnat ansaitsee The Beatles t-paita (olen kuunnellut bändiä 20 vuotta), H&M:n Conscious-malliston paita, Michael Korsin raitaneule sekä kirppikseltä ostettu sinivalkoinen puuvillainen raitapaita. Näihin ihastuin välittömästi! Jotenkin tuo sinisen ja valkoisen raidallinen liitto puree minuun vuosi toisensa jälkeen. Korsin paitaa pohdin yön yli (se oli ostos net-a-porterin alesta). Conscious-malliston paidan ostin vasta alesta yli kuukausi sen jälkeen, kun olin sitä ekan kerran hypistellyt. Joten eivät kaikki ihan puhtaita heräteostoksia olleetkaan.

Jäljelle jääneet vaatteet olivat heräteostoksia ilman sen suurempaa tunnelatausta. Myönnän, että vuoden 2019 ensimmäisen vaateostoksen olisin voinut jättää tekemättä. Bershkan t-paidan, jossa lukee  Splendido, ostin italian kielisen tekstin ja alen takia. Italialaisiin lauseisiin törmää tekstiileissä harvoin. Myönnän, että ennen kassalle menoa mietin jonkin aikaa, onko tämä todella tarpeellinen. Tämä tapahtui päiväreissulla Tallinnaan. Kotimaassa olisin jopa saattanut jättää ostamatta, tai edes harkita yön yli. Lyhyellä reissulla ei ole aikaa miettiä, vaan se on ota tai jätä. Päätin ottaa ja t-paitaa tuli kyllä käytettyä kesällä. Se lienee pääasia.

Kuinka siis onnistuin? Jotta voi vertailla, piti ensin listata edellisen vuoden hankinnat. Vuonna 2018 ostin vain kolme vaatetta second handina ja muut uutena. Viime vuonna ostin seitsemän vaatetta second handina. Pisteet siitä! Kokonaisuudessa päädyin samaan määrään kuin vuonna 2018: ostin yhteensä  16 vaatetta. Minun olisi pitänyt listata heti tammikuussa 2019 kuinka monta vaatetta ostin edellisenä vuonna. Tuota lukua seuraamalla olisin taatusti pysynyt tavoitteessani. Noh, nyt tiedän, että tänä vuonna en saa ostaa yli 16 vaatetta! (tuokin luku kuulostaa melko isolta…).

Viime vuoden ostoksia kuvatessa selkiytyi myös tärkeämpi tavoite: käyttää paljon monipuolisemmin niitä vaatteita, jotka jo omistaa! Ennen kuvauksia vaatetangossa säilyttämistäni vaatteista olin jättänyt suurimman osan käyttämättä vuonna 2019! Tämä faktan valkeneminen tuntui aivan kamalalta! Mitä järkeä on ostaa uusia vaatteita yhtään mistään, jos ei käytä edes niitä olemassaolevia? Tilanteeseen vaikutti vahvasti se, että vuonna 2019 tein pelkästään freelancer-työtä kotoa tai julkisista tiloista käsin. Kotona koneella istuessa ei tule laitettua hienoa hametta päälle, vaikka ihan hyvin voisi! Ainakin se piristäisi päivää. Tähtäimessäni on työsuhteinen työ. Silloin vaatteita tulisi käytettyä monipuolisemmin. En ole koskaan mennyt töihin kahta päivää putkeen samassa asussa. Aion käyttää vaatteitani monipuolisemmin jo ennen työsuhteiseen työhön paluuta.

Positiivista viime vuoden hankintojen kuvaushetkessä oli sen tajuaminen, miten monta erilaista yhdistelmää pelkästään niistä saa! Pitäisi siis useammin koota vaatteita tangolle ja tai vaikka sängyn päälle. Näin on helppo kehitellä uusia yhdistelmiä jo olemassaolevista vaatteista.

Se mikä minua viime vuoden uusissa hankinnoissa hieman harmittaa on, että Korsin neuletta lukuunottamatta kaikki muut olivat ketjuliikehankintoja. Vaatekaapistani löytyy ennestään paljon Ivana Helsingin mekkoja, Nanson vielä Suomessa tehtyjä vaatteita, muutamia Katri Niskasen luomuksia sekä italialaisia designer-merkkejä. Viime vuonna en ollut mekkoja vailla, Nanson vaatteet eivät ole brändin muutoksen jälkeen oikein puhutelleet minua enää. Lisäksi ostin viime vuonna kaksi kallista laukkua, joihin meni yhteensä monta kertaa enemmän rahaa kuin koko vuoden vaatehankintoihin. Toivon pääseväni siihen, että jatkossa ostaisin uutena vain muutaman erittäin harkitun vaatteen vuodessa, jotka saavat sitten olla vähän kalliimpia. En silti halua täysin demonisoida ketjuliikkeitä. Tulen jatkossakin ostamaan niistä vaatteita, sukkia ja alusvaatteita. Ketjuliikkeen vaate on ekologinen siinä kohtaa, kun on käyttänyt sitä vuosikausia. Kaapistani löytyy ketjuliikkeiden vaatteita, joita olen käyttänyt yli 10 vuotta. On myös ketjuliikkeiden vaatteita, jotka olen käyttänyt puhki, kuten erään Zaran klassisen mustan bleiserin.

Plussaksi lasken omassa kulutuskäyttäytymisessäni myös sen, etten ostele mitään tylsyyteen tai ylipäänsä tunteisiin. En käy usein vaateliikkeissä, jotten alstistu houkutuksille. Osaan kävellä ulos niin kirppikseltä kuin kaupasta ostamatta mitään, ja osaan harkita ostoksiani yön yli.

Tästä on hyvä jatkaa vaateostosten vähentämistä entisestään!

Love,

Maija

XO