Mahdollisimman vähän uusia vaatteita – lupaus ei pitänyt tänä vuonna

Niin se vain on, että lupaukset eivät aina pidä. Olen luvannut kahtena edellisenä vuonna itselleni, että ostan mahdollisimman vähän uusia vaatteita. Tämä on koskenut kaikenlaisia vaateostoksia, niin uutta kuin second handia. Vuonna 2019 ostin vähemmän kuin vuonna 2018. Viime vuonna ostin vaatteita todennäköisesti vähemmän kuin koskaan. Koronavirus vaikutti jollain tavalla jokaisen elämään, tietotyöläiset jäivät kotiin tekemään töitä (minä tein freelancerina kotona töitä jo kauan ennen koronaa), eikä uusille vaatteille vain ollut tarvetta samalla lailla kuin ennen. Oikein huvittaa, miten vähillä vaatekappaleilla pärjäsi koko viime talven ja kevättalven. Merinovillaneuleilla ja trikoilla, ihmisten ilmoille mennessä käytin sentään farkkuja.

Tänä vuonna lupaus ei valitettavasti toteudu. Siinä missä viime vuonna ostin yhdeksän vaatetta, tänä vuonna olen ostanut 17 vaatetta. Nyt kun sen kirjoittaa tähän, niin luku kuulostaa todella isolta. Lukuun sisältyy denim jumpsuit, lyhythihainen neule, pitsipusero (kirppikseltä), rento kauluspaita (kirppikseltä), 2 t-paitaa (kirppikseltä), punainen uikkari, farkut, viskoosineuletakki (kirppikseltä), collegepaita (kirppikseltä), valkoinen mekko, valkoinen crop top, Adidaksen verkkarit, kukallinen, olkaimeton kesätoppi, Samsoe Samsoe– mekko (kirppikseltä), valkoinen neuletoppi ja viimeisenä tällä viikolla Kontista ostamani Hunkydoryn vaaleanharmaa kesätunika/pitkä toppi. Myönnän, että viimeisen ostoksen kohdalla mietin pitkään, tarvitsenko tätä todella. Varsinaiseen tarpeeseen se ei tullut, mutta näytti hyvältä päälläni ja laadukkaan brändin vaatteeksi se oli naurettavan halpa (4€). Listan vaatteista kahdeksan on second handia, joten siihen olen kyllä tyytyväinen. Nyt tämän vuoden vaatekiintiö, kuten oikeastaan muutamia joululahjoja lukuunottamatta ihan koko ostoskiintiö todellakin on täynnä!

Muistan kirkkaasti syksyn 2005, kun muutin Helsinkiin. Kaikki lempiliikkeeni olivat kaupungissa ja sykyn aikana tuli kannettua uusia vaatteita kassikaupalla kotiin. Jotenkin mieleeni on piirtynyt hetki, kun astuin raitiovaunusta ulos Kalliossa ja käteni olivat täynnä ostoskasseja. Ja se oli niin ihanaa! 😀 Myös seuraavan vuoden alkupuolella tuli osteltua vaatteita ja muistan äitini jo kerran sanoneen, kun kerroin hänelle yhdestä ihanasta Benettonin laukusta, että pitäisikö tällä kertaa jättää ostamatta. Sen laukun tosiaan jätin ostamatta, mutta sen sijaan ostin erään toisen. Olen ollut nuorempana lahjakas shoppailija, joka saattoi lomamatkoillakin kuluttaa tuntikausia kaupoilla kierrellen. Toki tykkään edelleenkin matkoilla kiertää kaupoissa, joita Suomessa ei ole, mutta pääaktiviteetiksi siitä ei enää ole. Esimerkiksi  lokakuisella Ranskan matkalla en ostanut yhtään vaatetta, en edes sovittanut mitään. Onneksi nykyisin harkitsen paljon tarkemmin kuin parikymppisenä, ostanko vai enkö. Jopa kirpputoreilla joskus ihan huvittaa, miten kauan saatan kuluttaa aikaa ostopäätöksen tekemiseen.

Silti, 17 vaatetta + muutamat lahjaksi saadut siihen päälle, kuulostaa liian isolta luvulta. Jos jotain positiivista, niin syksyn aikana kävin läpi koko vaatevarastoni ja kassillinen lähtee talvella kirppikselle, osa on jo myynnissä Zadaa-apissa. Jos ja kun ostaa uutta, on syytä luopua sellaisista vaatteista, jotka eivät koskaan valikoidu päälle pantaviksi.

Vaikka tavoitteeseen pääsemättömyydestä potee huonoa omaatuntoa, ei saa olla itselleen liian ankara. Ei ole synti tai häpeä ostaa itselleen vaatteita, jollaisia ei vielä omista. Kuten Mangon denim jumpsuit, aivan ihana vaate ja rakkautta ensi sovituksella. Tai valkoinen puhvihihainen kesämekko. Aiemmin en omistanut ainuttakaan valkoista mekkoa. Tai paikkafarkut, joita aina säännöllisesti olen kuolaillut eri nettikaupoissa, silloin kun sellaiset ovat olleet muodissa. Viime keväänä selvästikin olivat, koska usealla merkillä oli sellaisia myynnissä, aina Victoria Beckhamin malliston melkein 500€ farkuista ketjuliikkeiden neljänkympin versioihin. Kyllä kaunis vaate, jollaista on himoinnut kauan tuottaa suurta iloa, kun sellaisen löytää. Myönnän myös saavani tosi isot kiksit siitä, jos löydän kalliin brändin vaatteen tai muun tuotteen pilkkahinnalla! (Hello, Samsoen kolmen euron mekko).

Haaveilen minimalistisemmasta elämästä, vaikka minusta tuskin tulee koskaan täyttä minimalistia, enkä sellaiseen edes tähtää. En kerta kaikkiaan ole ihminen, joka jaksaisi käyttää koko ajan samoja vaatteita. Heh, olihan viime talven merino-lookissakin useampi neule, jota vaihdella. Saan iloa vaatteiden kauneudesta, samoin on kenkien, laukkujen ja muiden asusteiden kohdalla. Minimalismin periaatteita voi kuitenkin noudattaa jossain mittakaavassa. Naisella todella voi olla liikaa laukkuja, kenkiä, koruja, aivan kaikkea!

Tällä hetkellä kodin neliöt ovat täynnä, kaapit ovat täynnä. Tänä vuonna hankittuja kenkiä säilytän boxeissaan keittiöjakkaran päällä, laatikot kun eivät enää mahdu mihinkään kaappiin. Joten ehkä tosiaan on aika tehdä kunnon inventaario ihan kaiken suhteen. Olen sitä paitsi aina pitänyt inventaarioista.

Virkistävää viikonloppua!

Love,

Maija

XO