Miksi kiitollisuus kannattaa aina + edullinen joululahjavinkki

Vesipisarat valuvat pitkin ikkunaa ja nurmikko vihertää pihalla. Ulkona sataa niin, että housut kastuvat lahkeista aina sääriin asti. Vesi vyöryy Hämeentietä pitkin kohti Hakaniemeä kuin keväinen puro. Helsingin joulukuuta pahimmillaan. Kun tulen ulkoa takki märkänä sisälle, tunnen samalla erittäin suurta kiitollisuutta siitä, että saan istua sisällä lämpimässä tekemässä töitäni ja että pääsen seuraavana päivänä joululomalle paikkaan, jossa on takuuvarmasti lunta ja lumihuippuisia vuoria. Olen kiitollinen siitäkin, että olin kipeä muutama viikko sitten, enkä nyt kun joululoma on ovella.

Joulukuussa vuosikymmenten takaiset joulut palaavat mieleen. Tänään muistin isovanhemmiltani pikkujoululahjaksi saamani unelmieni prinessabarbien, kun olin noin 6-vuotias. Ja tietenkin monet ihanat joululahjat vuosien varrelta, jotka ovat minulla edelleen. Aluksi ne olivat vain harras toive paperilla tai lehdestä leikattu kuva, kunnes niistä tuli todellisuutta.

Mistä sinä tunnet kiitollisuutta tänään?

Muistan kuulleeni kiitollisuuspäiväkirjasta ekan kerran joskus vuonna 2004. Minulla on edelleen tallella moniste, johon olin listannut kiitollisuuden aiheita. Ne olivat aika isoja, kuten perhe, ystävät, urheilu, luonto ym. (Ei esimerkiksi skumppalasillinen hyvän ystävän kanssa + hyvät keskustelut, luonnon kauneus järven rannalla tai syksyisessä metsässä, kuten tänä päivänä kirjoittaisin). Vuosien varrella aina silloin tällöin kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittaminen nousi esille ja jaksoin kirjoittaa sitä ehkä pari päivää, sitten into lopahti. Tämä on aika jännä juttu siinä mielessä, että olen kirjoittanut päiväkirjaa syksystä 1995 ja sen päälle lukiosta alkaen ajatuskirjaa, jossa syvemmin puran ilojani ja surujani ja kaikkea siltä väliltä. Joskus pidin jopa ruokapäiväkirjaa, mutta kiitollisuuspäiväkirjan aloittamiseen tarvittiin elämäni toistaiseksi vaikein aika reilut 4,5 vuotta sitten.

Puolen vuoden kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittamisen jälkeen huomasin muutoksia ajattelussani ja olotilassani. Enää ei ollutkaan niin vaikeaa ja olin oppinut näkemään hyvän huonossakin. En ole koskaan ollut mikään negailija, mutta kiitollisuuden avulla pääsin positiivisuudessa ihan uudella tasolle. Tässä Trendin jutussa on aika pirun hienosti tiivistetty kiitollisuuden harjoittamisen hyvät puolet.

Kuten jutussa sanotaan, kiitollisuutta pidetään helposti hömppäsektorin juttuna. Tämä on tietenkin sellaisen ihmisen näkemys, joka ei kiitollisuutta harjoita. Mutta jos ei harjoita, ei voi tietää miten hyvää se ihmiselle tekee ja silloin on parempi pitää suu kiinni. Jos ei ole kokeillut, ei ole oikeutta arvostella.

Eräästä lehtijutusta jäi aikoinaan mieleeni lause ”Jooga lopettaa kaiken potemisen.” Se kolahti. Ihan samalla lailla kiitollisuuden harjoittaminen lopettaa potemisen. Ei tarvitse jatkuvasti märehtiä elämän ikäviä pikkujuttuja, eikä takertua niihin isoihinkaan suruihin. Kiitolliseksi koulittu mieli näkee jopa suurissa murheissa jotain hyvää. Sitä ei tietenkään näe silloin, kun pahin on päällä, mutta pahimmasta selvittyä näkee hyvän huonossakin aivan varmasti.

Kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittaminen on auttanut oivaltamaan, mistä oma onni koostuu. Mitkä ovat niitä teemoja, jotka toistuvat omassa kiitollisuuspäiväkirjassasi? Itselläni niitä ovat hyvä uni, onnistumiset työssä ja se fakta, että saan kirjoittaa työkseni, maailman paras perheeni, eläinystäväni, hetket ystävien kanssa, hyvien kirjojen lukeminen, luonnon kauneus ja luonnossa oleminen, lenkit, jolloin juoksu rullaa flowmaisen hyvin ja joogatunnit, kun keho taipuu taas vähän paremmin vaikeaan asanaan. Kykyä liikkua ja nauttia siitä ei olisi ilman terveyttä. Siksi terveys on kaiken pohja. Olen täällä tainnut aiemminkin mainita, että kerran tunsin kiitollisuutta siitä, että minulla oli aurinkolasit mukanani, joiden takana saatoin itkeä rauhassa.

Kun on lähdössä reissuun tuntee tietenkin siitä suurta kiitollisuutta. Että on mahdollisus lähteä. Kaikillahan sitä ei ole. Onnen perusta on kuitenkin aivan muualla kuin matkoissa tai materiassa. Se on juurikin terveydessä, perheessä, ystävissä, mielekkäässä työssä, rakkaudessa, jota saa läheisiltään ja kivassa vapaa-ajassa, jossa saa harrastaa mieluisia asioita. Kaikki muu kiva siihen päälle on ekstraa.

En ole suuren suuri jouluihminen ja siksi mieluiten matkustankin jouluksi pois. Karkuun sitä ei ainakaan länsimaissa pääse mihinkään, eikä tarvitse päästäkään. Haluan kuitenkin, että joulu on positiivinen kokemus ja sellainen, jossa minun on hyvä olla. Tunnen kiitollisutta menneisyyden perinteisistä jouluista, jolloin kaikki rakkaat ovat olleet koolla, pöytä on pursunnut herkkuja ja lahjasäkit lahjoja. Vuosien varrella joukosta on poistunut ihmisiä ja uusia liittynyt joukkoon. Elämän hyvät asiat eivät ole  itsestäänselvyys. Siksi niistä tulisi tuntea kiitollisuutta oli sitten joulu tai tavallinen tammikuun harmaa päivä.

Jos vielä mietit joululahjaa ystävälle tai perheenjäsenelle, tässä viime hetken vinkki: osta kirjakaupasta kaunis muistikirja tai vihko ja laadukas kynä. Kirjoita kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittamisen ohjeet nätille paperille ja tulosta se muistikirjan väliin. Voit liittää tulosteeseen myös listan kiitollisuuden harjoittamisen hyödyistä. Paketoi nätisti. Tämä on edullinen ja taatusti hyödyllinen lahja, kunhan vain muistaa listata joka ilta vähintään kolme asiaa, joista on kiitollinen.

Nyt toivotan kaikille lukijoilleni kaunista joulun aikaa!<3

Love,

Maija

XO

“This is the key to life: To expect everything to be given to you from above, yet to be genuinely surprised and forever grateful, when they are. Expecting all good things to be yours, while not knowing how to take anything for granted. If there may be a key in life, this is the key.”- C. Joybell C.