Muista, että vielä tulee sinun vuorosi loistaa!

Niin on taas monta viikkoa vierähtänyt, enkä ole saanut tänne uutta luettavaa. Uskokaa pois, yritys on ollut kova. Nyt ajattelin vihdoin kirjoittaa hieman yhdestä lempiaiheestani, unelmista, tavoitteista ja niiden tärkeydestä.

Monesti vuosien varrella mielessäni on käynyt lause vielä tulee mun vuoroni loistaa. Tuota lausetta olen toistellut mielessäni etenkin silloin, kun asiat eivät ole olleet menneet kovin hyvin. Sellaisina hetkinä, kun olen katsellut vierestä, kun muilla menee hyvin ja minulla ei. Onneksi en kuulu niihin ihmisiin, jotka masentuisivat siitä, että toisilla menee hyvin. Sehän olisi vain merkki huonosta itsetunnosta.  Elämä on aaltoliikettä: kenelläkään ei mene aina hyvin, eikä aina huonosti. Elämään mahtuu monia vähemmän loistavia viikkoja tai kuukausia, jopa vuosia (Hello 2012 😀 ). Silti, Any day alive is better than dead, kuten ihana Jason Newsted laulaa.

Tammikuussa silmiini osui marketissa postikortti, jossa luki kultaisin kirjaimin Sinun vuorosi loistaa. Tykkään kyllä Juha Tapion biisistä, mutta lauseella oli minulle syvempi merkitys. Samana iltana sain varmistuksen siitä, että pääsen tekemään erään haastattelun. Sain siis ideani myytyä ja se on freelancerille aina plussaa! Kortin sanoma muistutti monista asioista. Ensinnäkin: olen unelmieni ammatissa. Toiseksi, olin palauttanut graduni, jota olin työstänyt noin kaksi vuotta. Olin siis valmistumassa yliopistosta. Vielä jokunen vuosi sitten olin tilanteessa, jossa mietin, pystynkö menemään luennoille, kun ahdistus ja irrationaaliset pelot valtasivat mieleni (tästä kirjoitan joskus myöhemmin).

Pääsiäislomalla lueskelin vanhoja päiväkirjojani. Vielä vuoden 2012 loppupuolella olin tilanteessa, jossa minulla ei kirjoitushetkellä ollut juuri mitään unelmia. Tuolloin olin valmistumassa ammattikorkeakoulusta. Odotin valmistumista, jotta sen jälkeen voisin alkaa miettiä uutta suuntaa elämälleni. Miettiä unelmia ja asettaa tavoitteita. Tuon kirjoituksen lukeminen tuntui hieman surulliselta. Ilman unelmia ja tavoitteita elämä on kuivaa kuin autiomaa. Unelmat ovat elämän eliksiiriä.

Amk-tutkintoa vastaavaa työtä en ole harjoitteluja lukuunottamatta tehnyt päivääkään. Ala ei ollut minua varten. Jo ennen valmistumista irtisanouduin vanhasta työstä, aloin etsiä uutta ja samalla luin unelmien tärkeydestä kaiken, minkä käsiini sain. Kas kummaa, kun haaveita ja tavoitteita käsittelevät tekstit suorastaan tulivat luokseni. Elvytin vanhan haaveeni media-alan tutkinto-opinnoista ja lähdin polulle, joka minun olisi pitänyt kulkea loppuun jo vuosikausia sitten. Tavoitteeni kirkastuivat ja lopulta pääsin opiskelemaan yliopistoon juuri sitä, mitä halusin. Myllersin elämäni: tuttu ja turvallinen jäi ja muutin toiseen kaupunkiin. Tänä vuonna valmistuin yliopistosta ja yksi iso tavoite oli totta: maisterintutkinto.

Ei pidä koskaan unohtaa sitä matkaa, jonka tiettyyn tavoitteeseen on kulkenut. On se sitten tutkinto, haluamasi haastattelu tai muu pienempi välitavoite. Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut myös muita ihania asioita, jotka mielessäni kuuluvat juurikin niihin vielä tulee mun vuoroni loistaa-juttuihin.Tavoitteista ja haaveista tarvitsee muistuttaa itseään säännöllisesti. Varsinkin silloin kun tulee se viikko, jolloin mikään ei ole loistavaa, eikä saa oikein mitään aikaiseksi (niitäkin viikkoja on tähän vuoteen mahtunut).

Maaliskuussa osallistuin Healing and Artin webinaari-meditaatioon. Meditaatio sai pohtimaan tiettyjä asioita, kuten sitä, miksi en ansaitsisi fenomenaalisen upeaa elämää? Minähän olen timantti, jolla on lupa loistaa! Meditaatiossa kehotettiin katsomaan oikean olan yli. Siellä on neuvosto, joka väittää, etteivät nuo edellä kerrotut lauseet ole totta. Tämä neuvosto on se jäkättävä ääni sisälläsi, joka kertoo, ettei jokin asia ole mahdollista. Et pysty, et osaa, älä edes kuvittele. Keitä tuossa neuvostossa istuu? Meditoinnin aikana oivalsin, että vain minä itse. Ehkä joidenkin kohdalla siellä istuu äiti, isä,opettaja tai vaikka täti. Minä taidan olla välillä itseni suurin este matkalla saavuttamaan kaiken haluamani. Onneksi meditaatiossa sanottiin neuvostelle heipat. Jäkättäviä ääniä ei kannata kuunnella, kuuluvat ne sitten kenelle tahansa.

Kun tulee huono hetki, otan ikkunalaudalta kortin käteeni ja luen lauseen ääneen: Sinun vuorosi loistaa.

Aurinkoa päivääsi!

Love,

Maija

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *