Onnellisuus on tyytyväisyyttä omaan elämään
Eräänä päivänä selailin töissä kirjakustantamon syksyn katalogia. Silmiini osui kirja onnellisuudesta. Mielessäni ajattelin, että vai niin. Taas yksi opus onnellisuudesta. Mitä uutta sanottavaa tästä aiheesta voi enää olla? Onnellisuudesta on kirjoitettu kilometritolkulla.
Samalla mietin mullistavaa lausetta, jonka olen joskus jostain lukenut. Valitettavasti en nyt muista, ketä lainaan. Tämä saattaa olla onnellisuusprofessori Markku Ojasen ajatus (korjaa, jos tiedät paremmin). Ajatus kuului, että onnellisuus on tyytyväisyyttä. Kun ihminen on tyytyväinen omaan elämäänsä, hän on myös onnellinen. Tämän kuultuani ja sisäistettyäni ei ole enää tarvinnut lukea yhtäkään onnellisuutta käsittelevää kirjaa. Yksinkertaiset ajatukset ovat usein parhaita.
Paluu Helsinkiin lisäsi omaa onnellisuutta ihan mielettömän paljon. Toukokuussa tajusin todella, miten tyytyväinen olen omaan elämääni juuri nyt. Teen työtä, joka on mun juttu. Saan asua maailman parhaassa kaupungissa. Joka kerta, kun juoksen pitkin merenrantoja, niitä mun vanhoja hyväksi havaittuja reittejä pitkin, olen äärettömän onnellinen. Juoksu laittaa endorfiinit hyrräämään jo ihan itsessään, mutta vaikutusta vahvistaa merimaisemien ja kantakaupungin kauniiden talojen katseleminen samalla.
Oma elämänlaatu parani niin paljon, kun pääsi Turusta pois. Tämä nykyinen elämäntyyli on kaikkinensa minulle paljon toimivampi. On ihanaa, kun kaikki on lähellä. Kävellen ja pyörällä pääsee melkein kaikkialle, mihin tarvii päästä. Ratikka kulkee melkein oman talon edestä ja metrolle on muutaman minuutin kävelymatka. On helppo nähdä ystäviä, kun ei tarvitse sumplia tapaamisia pitkien matkojen päähän. Spontaanius on palannut elämääni!
Turun vuodet olivat kaiken kaikkiaan todella tärkeää oppia itselleni. Olen tietoinen virheistä, joita en tule enää koskaan toistamaan. Jatkossa mietin erittäin tarkkaan, minkälaisessa ympäristössä haluan asua. Tällä hetkellä en voisi kotini sijaintiin tyytyväisempi olla.
Parisuhteessa on välillä pakko tehdä kompromisseja niin asumisen suhteen, kuin muissakin asioissa. Aina ei kerta kaikkiaan voi tehdä kaikkia asioita oman mielen mukaan, tai muuten on äkkiä yksin. On kuitenkin sellaisia kompromisseja, joita en suostu tekemään. On ollut pitkä tie tajuta, mitä asioita todella tarvitsee, jotta on tyytyväinen elämäänsä ja itseensä. Aina löytyy heitä, jotka omasta mielestään tietävät parhaiten, missä sinun olisi hyvä asua, mitä tehdä työksesi, ketä rakastaa ja miten pukeutua. Yleensä nämä ihmiset löytyvät suhteellisen läheltä, koska puolituttujen mielipiteillä ei ole mitään väliä. Ehkä näillä tyypeillä on sitten jokin maaginen kyky nähdä toisen arkeen tai pään sisälle ja siltä pohjalta antaa neuvoja. Neuvojia tässä elämässä riittää. Kun ihminen itse tietää, mistä asioista tulee onnelliseksi, hän voi antaa huonojen neuvojen valua viemäriin – sinne, minne ne kuuluvat.
Toukokuu oli paras toukokuu naismuistiin. Kaunein toukokuu vuosikausiin. Yliopistokeväiden järkyttävä työn määrä ja stressi olivat poissa. Ei enää tenttejä, ei esseitä, ei oppimispäiväkirjoja. Viime vuosina olen toukokuussa ollut lähinnä ylityöllistetty, stressaantunut, kiukkuinen ja paikoitellen ahdistunutkin. Tänä vuonna tein toukokuussa työtä, jota rakastan ja vapaa-ajallakin mieluisia asioita. Olin kaikin tavoin tyytyväinen ja kiitollinen siitä, mitä minulla on. Tähän pisteeseen on kuljettu pitkän ja erittäin mutkikkaan tien kautta.
”Happiness is not something ready made. It comes from your own actions.” -Dalai Lama
”The most important thing is to enjoy your life – to be happy – it’s all that matters.” -Audrey Hepburn
”Minun mielestäni onnellisuus on tyytyväisyyttä. Tyytyväisyyttä siihen, mitä olen ja minne olen menossa. Onnellisuus on kykyä selvitä vastoinkäymisistä ja nähdä laajemmalle horisonttiin, päästää irti, oppia ja nauttia, uida elämän virrassa. Onnellisuus on rauhaa ja itseluottamusta jopa myrskynsilmässä.”
Tämän ajatuksen löysin Hidasta elämää-sivustolta. Kiitos Noora Lintukangas.
Onnellista viikonloppua kaikille! <3
Maija
XOX