Prinssi Harryn ja herttuatar Meghanin Oprah-haastattelu esitettiin Yhdysvalloissa maanantaina aamuyöllä Suomen aikaa. Jo etukäteen oli selvää, että haastattelusta syntyy vielä monta kohua, ja että brittiläinen roskamedia yrittää kääntää monet asiat pariskuntaa vastaan. Laineet löivät korkealle jo ennen haastattelua, kun väitteet siitä, että Meghan kiusasi henkilökuntaansa hovissa nousivat julkisuuteen. Pariskuntaa yritettiin lyödä julkisuudessa myös sillä, että Prinssi Philip on sairaalakierteessä. Otsikot kuuluivat jotenkin niin, että miten törkeää on esittää haastattelu samaan aikaan, kun Philip on sairaalassa. Erilaisten tv-ohjelmien esitysajat lyödään lukkoon jo varhaisessa vaiheessa. Harry ja Meghan eivät päätä päivää ja kellonlyömää, milloin heidän haastattelunsa esitetään. Mutta siitähän sitä saatiin taas tekemällä tehtyä kohua aina Suomen iltapäivälehdistöön asti. Tarina on saatu kahden viime vuoden aikana muotoiltua niin, että mitä tahansa Harry & Meghan tekevätkään, he ovat AINA tarinan pahiksia.

Kirjoitan tämän tekstin ja otan kantaa aiheeseen kahdesta syystä: toinen syy liittyy mielenterveyteen ja toinen maailmassa vallitsevaan, välillä lohduttoman suurelta tuntuvaan empatiavajeeseen. Suurelta osalta ihmisiä tuntuu ihan kokonaan kadonneen empatiakyky, kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Monille näyttää olevan helppoa hyökätä tuntemattomia vastaan Twitterissä ja muualla somessa. Some on paljastanut sen, minkälaisia moukkia osa ihmistä on ja ikään kuin tässä moukkamaisuudessa ei olisi mitään väärää. Mielenterveysasiat ja empatiakyvyn vaaliminen ovat minulle sydämenasioita. Kaikki, jotka ovat joutuneet kiusatuiksi, tietävät että se aiheuttaa mielenterveysongelmia. Brittiläisten mediatalojen pitäisi joutua kunnolla vastuuseen siitä saastasta, jota he elävistä ihmisistä levittävät. Meghanin & Harryn kohtelussa ei ole kyse mistään ”kuninkaallisesta hömpästä”, vaan aitojen, elävien ihmisten maalittamisesta. Minkäänlainen kiusaaminen ei koskaan kuulu hömppäosaston asioihin.

Viime perjantaina huvitti oikein kunnolla, kun huomasin kaupan kassajonossa Seura-lehden kannen. Siinä on ensinnäkin järkyttävän epätarkka kuva Harrystä & Meghanista ja otsikko kertoo, miten vihdoin selvisi syy sille, miksi pariskunta astui sivuun kuninkaallisesta perheestä. Ajattelin mielessäni, että pitääkö se ihan oikeasti rautalangasta vääntää? Syy artikkeliin oli tietysti Harryn James Cordenille antama haastattelu Late Late show’ssa, jossa hän kertoo saaneensa mielenterveysongelmia brittilehdistön kohtelusta ja toteaa, että kaikki oli myrkyllistä. Jo Afrikka-dokumentissaan Harry & Meghan kertoivat  siitä, miten huonosti ovat kaiken myllerryksen keskellä voineet, Meghan itku silmässä. Ja sekin käännettiin heitä vastaan! Ilta-Sanomien päätoimittajalla oli pokkaa kirjoittaa, miten Meghan ja Harry matkustivat Afrikkaan kärsivien ihmisten keskelle ja sitten ruikuttavat siitä, miten rankkaa heillä on ollut! Tuon lauseen luettuani laitoin koko lehden pois. Järkytti ja pöyristytti, miten alas populistisenkin sanomalehden päätoimittaja voi vajota. Hänellä ei näemmä ole empatiakykyä lainkaan, mutta ei näköjään edes auttavaa tajua siitä, mitä on ihmisyys.

Jokainen, joka on elämässään kärsinyt mielenterveysongelmista tietää, että ongelmien juurisyyt on saatava selville. Muuten ongelmista ei voi päästä eroon. Kaikki sellainen Harryn mainitsema myrkyllisyys on kitkettävä omasta elämästä pois, on kyse sitten ihmisistä, asioista tai ympäristöistä. Tavallisille pulliaisille lehdistö ei aiheuta mielenterveysongelmia (vaikka niitä luultavasti tulisi, jos joka päivä altistaisi itsensä iltapäivälehtien kammottavimmille klikkiotsikoille). Siksi useillakaan tavallisilla pulliaisilla ei näytä olevan minkäänlaista kykyä asettua sellaisten ihmisten asemaan, jotka saavat päivittäin lukea valheita itsestään! Helppo harjoitus on vaihtaa oma nimi Meghanin nimen tilalle, tai Harryn nimen. ”Maija kiusasi alaisiaan”, ”Maija sai kälynsä itkemään”, ”Maijan kirje isälleen vuodettu medialle!”, ”Maijan välirikko veljeensä!” Minkälaista olisi lukea päivä toisensa jälkeen tällaisia otsikoita ja ajatella mielessään valhe, valhe, valhe. Kuninkaalliset ovat aitoja, oikeita ihmisiä. Jokaiseen meistä koskee valheiden levittely. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön- sanonta ei tarkoita sitä, että julkisuuden henkilön pitäisi kestää medialta mitä vain ja heistä voisi julkaista mitä vain. Siitä joutuu oikeuteen ja tuomituksi, kuten onneksi kävi Meghanin kirjeen isälleen julkaisseen mediatalon kohdalla.

Valheet monistuvat ja alkavat elää omaa elämäänsä. Ja lopulta niitä aletaan pitää totuutena. Myös suomalaisessa iltapäivälehdistössä on levitetty näitä samoja Britanniasta peräisin olevia valheita aivan sellaisenaan, vieläpä tasan samoin kansiotsikoin! Oprah-haastattelussa Harry kertoo, ettei koskaan voisi sumuttaa isoäitiään ja jättää hänelle asioita kertomatta. Myös Suomen iltapäivälehdissä kerrottiin vuosi sitten kansijutuissa, miten ”Harry ja Meghan eivät kertoneet kuningattarelle aikeistaan jättää hovi”. Näitä juttuja laativat toimittajat ei siis käsitä edes sitä, että Kuningatar on yhtä kuin The Firm! Hän on Britannian hovin aito Boss Lady! Hänen ylitseen ei kävellä. Oprahin haastattelussa Harry kertoo, miten kunnioittaa isoäitiään niin paljon, ettei koskaan voisi pitää häneltä tärkeitä asioita pimennossa. Miten ihmeessä olisi edes ollut mahdollista jättää hovi taakseen kertomatta kuningattarelle?

Yleensä ihmisten yllättäville ratkaisuille on jokin painava syy. Harva päätyy hetken mielijohteesta jättämään kotimaansa, suuren osan työtehtävistään ja muuttamaan toiselle mantereelle. Kaikki ne, jotka tuntevat prinssi Harryn tarinan, tietävät, että hän menetti äitinsä traagisesti vain 12-vuotiaana. Hän on kertonut kärsineensä sen takia vuosia mielenterveysongelmista, mikä johti mm. rankkaan bailaamiseen ja ajoittain holtittomiin tempauksiin. Tällekin käytökselle brittimediassa löytyi naureskelijoita ja pilkkaajia. Prinssistä leivottiin kuva natsipuku päällä bailaavasta idiootista (ei edes puhuta siitä kohtelusta, jota pahasti päihdeongelmainen laulaja Amy Winehouse mediassa sai). Media jahtasi ja maalitti prinsessa Dianaa, minkä ehti. Kun sama vuosikausia myöhemmin toistui Harryn tuoreen vaimon kohdalla, prinssin mitta täyttyi. Ainoa oikea ratkaisu oli lähteä hovista ja näyttää medialle kuvainnollista keskisormea.

Päihde- ja mielenterveysongelmaisten julkkisten pilkkaaminen mediassa on alhaisinta saastaa, mihin toimittajat pystyvät. Se on silti sisältöä, jonka päätoimittaja on hyväksynyt, ei vahingossa julkaistuja ylilyöntejä. Myös sellaisen sisällön kuluttaminen kaikin tavoin on alhaista toimintaa. Saastaa ei pidä lukea, mutta sitä ei myöskään voi vain jättää omaan arvoonsa. Vasta viime vuosina on lähinnä metoon myötä herätty siihen, millä kaikilla tavoilla media voi tuhota ihmisiä, millä tavalla eritoten ongelmiin ajautuneita naisjulkkiksia on mediassa kohdeltu. Britanniassa osa mediasta operoi tasolla, jollaista Suomessa ei onneksi voisi olla olemassakaan.

Vaikka tässä kirjoituksessa puolustankin Harrya & Meghania, on silti myönnettävä, etten aina tiedä, mitä Meghan Marklesta pitäisi ajatella. Kun aikoinaan kuulin, ketä Harry tapailee, ajattelin, että älä kihlaa tätä naista. Hollywood-näyttelijä Britannian hovissa kun kuulosti jo valmiiksi aika räjähdysherkältä yhdistelmältä. Harryn tavatessaan Meghan oli yhteiskunnallisiin asioihin kantaaottava kolmekymppinen,kerran eronnut nainen. Meghanin elämänmuutos näyttelijästä brittiherttuattareksi vaikuttaa huimaavan suurelta askeleelta. Ruotsissa varsinkin prinssi Daniel sai pitkän koulutuksen tulevaan rooliinsa, ja prinsessa Sofialla oli jo varhaisessa vaiheessa naismentori yrityselämästä. Meghan ja Harry menivät nopealla aikataululla kihloihin ja naimisiin. Jälkeenpäin ajateltuna täysin toisenlaisesta kulttuurista tulevaa Marklea todella olisi pitänyt kouluttaa ja opastaa tulevaan rooliinsa paljon kauemmin. Oprah-haastattelu myös paljasti hänen oman naiviutensa sen suhteen, mihin on ryhtymässä. Kaikesta saa valitettavasti myös käsityksen, etteivät kaikki hovissa hyppineet riemusta Meghanin liittyessä Firmaan. Kun tähän lisätään vielä kaikki negatiivinen julkisuus, jonka Meghanin rikkinäinen lapsuudenperhe toi peliin, en ihmettele, että soraääniä löytyi. Roskamedialle Thomas ja Samantha Marklen toilailut ja erilaiset lausunnot ovat tietenkin olleet lottovoitto.

Joka tapauksessa toivon, naivisti kylläkin , että media lopettaisi sodankäynnin Harrya ja Meghania vastaan. On kaksinaismoralismin huippu väittää Meghanin kiusanneen hovin henkilökuntaa, kun media kiusaa kollektiivisesti häntä minkä ehtii. Tätä touhua on ollut paikoitellen kiusallista seurata. Tulee lähinnä mieleen, yksi lause: lopettakaa! Ja kysymys, miksi?

Huh, sellainen purkaus tänään. Pahoittelut tekstin sekavuudesta, kokonaisuudesta oli tällä kertaa vaikeaa saada ihan sellaista, mihin pyrki. Blogitekstin viilaamiseen kun ei kuitenkaan voi käyttää loputtomasti aikaa.

Kaikenlainen kiusaaminen ja valheiden levittely eivät voi olla asioita, jotka nyt vain sattuvat olemaan niin. Empatiakyvystä on viime vuosina kirjoitettu paljon. Toivon, että empatiakyky palaisi ihmisten työkalupakkiin, osaksi ihmisyyttä.

Peace & Love,

Maija

XO