Miksi lopetin hiusten värjäämisen
Se ei ollut tietoinen päätös, mutta reilut kolme vuotta sitten tein sen vikan kerran. Nimittäin värjäsin hiukset. Päätös värjäämisen lopettamisesta oli muhinut alitajunnassani kauan. Jo melkein 10 vuotta sitten oli ajanjaksoja, jolloin olin puoli vuotta värjäämättä hiuksiani. Väri sai haalistua ihan rauhassa, enkä varsinkaan kesäaikaan viitsinyt parturissa käydä juurikasvua värjäyttämässä. Vuonna 2011 vietin koko kuuman kesän Genovassa ja päänahkani kärähti auringossa aika ikävin seurauksin. Se kutina oli jotain aivan älytöntä! Tuon ikävän sattumuksen jälkeen olin todella pitkään värjäämättä hiuksiani. Samana vuonna myös tykästyin luonnolliseen lookiin. Juurikasvu alkoi olla tuolloin muodissa. Jossain vaiheessa seuraavan vuoden puolella kuitenkin sorruin taas väripurkille.
Kesän 2015 jälkeen aika oli viimein kypsä. Minua ei vähääkään huvittanut enää värjätä hiuksia. En muutenkaan ole mikään suuri parturissa käymisen ystävä. Enemmän se on välttämätön paha, jota lykkään viimeiseen asti. Parturikäynneilläni on usein puolen vuoden väli, mikä on monen kampaajan mielestä ymmärrettävistä syistä liikaa. Joskus jopa omasta mielestäni.
Kun värjäämisen lopettaa, aluksi juurikasvu tuntuu kamalalta. Jos tässä vaiheessa luovuttaa, tuskin tulee koskaan pääsemään värikierteestä eroon. Sen kierteen minä nimenomaan halusin katkaista. Kun nyt katson vanhoja kuviani, joissa mulla oli tummanruskeat hiukset, näen vähän kuvasta riippuen vain kamalan värikypärän. Mulla ei ole luonnostaan Penelope Cruzin täydellistä tummanruskeaa hiusväriä, joten miksi tavoitella jotain sellaista, josta tulee ruma juurikasvu ja väri haalistuu AINA punertavaksi. Omasta väripigmentistä kun ei pääse eroon. Jos oma vanha ”lainaväri” näyttää kuvissa ei-niin-mairittelevalta, ihan samalla tavalla silmiin sattuu kaikki sellaiset hiusvärit, jotka nimeenomaan ovat värejä, myrkkyjä purkista. Sellaiset hiukset, jonka värisiä kenelläkään ei olisi luonnostaan. Jos joku haluaa pinkit tai oranssit hiukset, siitä vaan. Pääasia tietenkin on, että itse viihtyy kuontalossaan. Eri asia on sitten, onko se kaunista. Makuasioista on kuitenkin turha kiistellä.
Kerran kuulin kommentin, että ”hyvähän sun on, kun sulla on luonnostaan noin hyvä väri”. En ollut ihan samaa mieltä, mutta nyt kun katselen tämän postauksen kuvia, voin sanoa, että no niinhän mulla on! Niin hyvä väri, että miksi helvetissä se on pitänyt 12-vuotiaasta asti (!!) peittää myrkyillä!
Värikierteeseen kyllästymisen lisäksi toinen suuri syy hiusten värjäämisen lopettamiseen oli nimenomaan ne myrkyt. Olen muutenkin luomulinjalla kosmetiikassa, niin miksi ihmeessä ottaisin pahimmat myrkyt hiusväreistä? Koska juuri väreistä ne pahimmat myrkyt kehoonsa saa. Tämä Hesarin juttu aihetta sivuten jäi mieleen. Lisää tylyä faktaa löydät tästä Ylen jutusta.
Hiusten värjäämisen lopettaminen on sitä paitsi kuin jännittävä seikkailu: on jännittävä nähdä, minkä väriset hiukset sieltä kaikkien värikerrosten alta oikein ilmaantuvat. Minun hiukset ovat tummat, hieman punaisen ruskeat. Niissä on myös vaaleampia vivahteita. Juuri noista vivahteista pidän. Ehkä joskus astun luomukampaamon ovesta sisään ja haluan kokeilla kasvivärejä – tai sitten en. Tällä hetkellä ei ole minkäänlaista tarvetta värjätä mitään. Pidän hiuksistani juuri näin. En ole enää vuosiin kokenut tarvetta hakea muutosta elämään ulkoisilla asioilla, kuten hiusväriä vaihtamalla. Olen värikokeiluni tehnyt jo silloin yläasteella ja lukioaikoina.
Mitä mieltä sinä olet? Kannattaako hiuksia värjätä, kun niin paljon tietoa synteettisten värien haitoista on olemassa? Oletko lopettanut hiusten värjäämisen? Kerro ihmeessä kommenttiboxissa!
– Maija
XOX
3. Kerimäen venevajat, kirkko, Kahvila Kaivopirtti ja ihmiset. Pienellä alueella oli monta kivaa paikkaa. Venevajat huomasin auton ikkunasta oikeastaan sattumalta – onneksi niin. Tällaisia vajoja on tottunut näkemään lähinnä meren rannoilla. Kerimäen puukirkko on vaikuttava näky. Se on auki vain kesäaikaan. Kirkossa oli nyt meneillään ikoninäyttely nykytaiteilijoiden ikoneista. Miten upeita! Kahvila Kaivopirtissä leivonnaisia ja jäätelöannoksia oli tarjolla vaikka kuinka. Tällaiseen herrasmieheen törmäsin heti sisäänkäynnin luona 😉
