Astun ulos juna-asemalta ja annan askeleitteni johdattaa kohti keskustan ääniä. Kävelen vilkasta katua pitkin kohti meren rantaa. Annan maailman kauneimman kielen, italian, imeytyä tajuntaani. Ihmiset istuvat ravintoloiden ja kahviloiden ulkopöydissä,on kesäistä, elämän ääniä riittää. Olen kaivannut tätä maata niin! Kävellessäni bongaan monta vanhaa tuttua kauppaa ja tuttuja pankkien nimiä, joita lausun äänettä mielessäni. Pian näen edessäni turkoosina kimmeltävän meren, täälläkin. Toisella sivulla, korkean kukkulan laella, näkyy vanha kaupunki, jonka joenuoma erottaa uudesta.

Terveiset Ranskasta, Monacosta ja Italiasta! Elämäni pisin lentotauko on takana, samoin ansaittu ja kaivattu matka muille maille, vihdoinkin! Kaikella kunnioituksella, mutta ihan kovin montaa vuotta putkeen en jaksaisi vain isänmaassa pyöriä. Monet ovat matkustaneet pandemia-aikana huoletta, itse en ahdistuneisuuteen taipuvaisena ja herkkänä ihmisenä tosiaan kuulu siihen joukkoon. Kun pandemia keväällä 2020 alkoi, matkustaminen oli vihoviimeinen asia mielessäni, kun jo ruokakauppaan menokin ahdisti. Pohjois-Norja ja Lofootit houkutti ensimmäisenä pandemiakesänä, mutta sitten kun somefiidini alkoi täyttyä Norja-kuvilla, totesin, että ei kiitos. En halua istua autossa takapuoltani puuduksiin, jotta pääsen Norjaan kuulemaan suomen kieltä.

Syksyllä 2021 tilanne on onneksi jo parempi. Monet ihmiset ovat saaneet kaksi rokotetta, koronapassi on käytössä joissakin maissa (Ranska, Monaco). Itse sain toisen rokoteannokseni elokuussa ja sitten alkoi oikeasti kirkastua ajatus ulkomaanreissusta syksyn aikana. Varsinkaan, kun emme kesällä käyneet juuri missään. Sisilia houkutti kohteena eniten, Etelä-Ranska oli toisena potentiaalisena vaihtoehtona ja sinne lopulta päädyimme. Halusin aivan ehdottomasti myös lempimaahani Italiaan. Se oli helppo toteuttaa päiväretken muodossa Ligurian puolella Ventimigliassa, Piemonte pikkukylineen jää sen sijaan odottamaan ensi syksyä.

Matkani tukikohtana oli Nizza ja airbnb-asunto ihan huippupaikalla Negresco-hotellin ja rannan lähellä. Asunnolta oli lyhyt kävelymatka myös juna-asemalle ja yhdeksän päivän aikana tuli junailtua Ventimiglian lisäksi Monacoon, Antibesiin ja Cannesiin. Loman viimeisen päivän vietimme rannalla maaten ja uiden Villefranche-sur-merissä, joka on heti Nizzan vieressä ja aivan lyhyen bussikyydin päässä. Mikä upea paikka! Siellä näki ja koki paikallista elämää, turistimassat pyörivät Nizzassa. Suosittelen lämpimästi matkaamaan Monacoon asti samalla bussilla. Matka kestää noin tunnin ja maksaa 1,50€. Reitti on varsinainen näköalareitti, jossa huikean kauniit merimaisemat ovat läsnä koko ajan. Bussissa ei ollut paljon ihmisiä ja sillä kulkeminen oli monta kertaa miellyttävämpi kokemus kuin ruuhkaisella junalla matkustaminen.

Etelä-Ranskassa, Monacossa ja Italian puolella oli juuri tarpeeksi lämmintä, matka oli kuin pieni jatko kesälle. Oli sanoinkuvaamattoman ihanaa lukea rannalla, uimisesta puhumattakaan. Nautin myös ihan älyttömästi vain kimmeltävän meren katselemisesta, mutta myös rakennetun ympäristön ihailemisesta. Rakastan tyylikkäitä kerrostaloja, joissa on takorautaiset kaiteet (ranskalaisilla)parvekkeilla. Jo pelkästään Nizzassa tätä kauneutta on joka puolella. Puhelimeni on täynnä kuvia näistä kerrostatalo- ja parvekekaunottarista. Oikein tekee pahaa, minkälaista käsittämätöntä rumuutta Helsinkiin rakennetaan kaikki rannat täyteen!

Kaikesta auringonpaisteesta, lämmöstä ja kauneudesta huolimatta onnistuin saamaan matkalla jonkinlaisen pöpön. Monaco-päivän iltana kurkussa alkoi tuntua jotain outoa. Yöllä sinne sitten kasvoikin kaktus, jonka onneksi sai aamulla taintumaan teellä ja Strepsilsillä. Kyllähän sitä ehti jo ajatella, että nytkö sitten sain koronan heti alussa. Hieman ihmettelin itsekin, etten painikoinut, vaan järkeilin, että onhan maailmassa yhä muitakin basilleja! Onneksi mitään nenän tukkoisuutta ja pientä yskää kummempaa ei ilmaantunut, enkä tuntenut oloani missään kohtaa kipeäksi. Jaksoin tehdä asioita ja kävellä päivässä kilometritolkulla aivan hyvin. Ainoa asia, mitä lääkepussukkaan olisi myös pitänyt pakata mukaan oli sarvikuono eli nenäkannu. Se on ihan must silloin, kun nenä on tukkoinen ja tarvitsee niistää useamman kerran päivässä. Tästä lähtien muistan ottaa sen jokaiselle reissulle mukaan! Miten se usein onkin niin, että esim. juuri se kosmetiikkatuote, jonka jätät matkasta, onkin sitten se, jota todella tarvitsisit! (terveisin atoopikko).

Rivieralla oli ihan yhtä kaunista kuin edellisellä vierailulla 11 vuotta sitten. Monet paikat olivat painuneet tarkasti mieleen. Liguriassakaan en ollut käynyt kesän 2011 jälkeen, jonka siellä vietin. Olen matkailijana vähän sellainen, että haluan nähdä lähes aina uutta, enkä palata vanhoihin kohteisiin, ovat ne sitten kuinka ihania tahansa. Rivieralle haluan kyllä lähitulevaisuudessa uudestaan, yli vuosikymmenen taukoa ei tule toiste.

Vaikka oli aivan mahtavaa matkustaa lentäen, hieman hirvittää massamatkailun paluu, kun pandemia hellittää toisissa maissa entisestään. Turistirysille ja high seasonille pysyn allergisena jatkossakin. Rivieralla oli yllättävän paljon väkeä lokakuussakin, en edes halua tietää, mikä tilanne on ensi kesänä. Toivon pandemia-ajan tuoneen järkevyyttä ihmisten matkailuun. Että mietittäisiin, mikä on oikeasti tärkeää ja mihin kaupunkeihin voisi jättää menemättä jo ihan sen takia, että paikalliset kärsivät turisteista (Venetsia, Barcelona, Dubrovnik…). Matkustaminen lisää ymmärrystä maailmasta, mutta siinäkin on syytä olla mindful.

Love,

Maija

XO