Parhaat lukemani kirjat vuonna 2018

Rakastan kirjoja ja lukemista! Viime vuonna lukemieni kirjojen määrä puolittui edelliseen vuoteen nähden. Elämäntilanteeni muuttui: opiskelijaelämä vaihtui täysipäiväiseen työelämään. Kas kummaa, kun aikaa lukea ei ollut enää yhtä paljon kuin ennen. Myös työmatkalukeminen jäi oikeastaan kokonaan pois. Turussa kuljin pääasiassa bussilla yliopistolle ja bussissa istuessa usein luin. Viime vuonna kuljin pyörällä melkein kaikki mahdolliset matkat. Vielä kevättalvella käytin työmatkoihin metroa, mutta koska matkaa kotoa töihin on vain pari pysäkkiä, ei siinä ehtinyt lukea kuin ehkä sivun tai pari. Viime vuonna luin 33 kirjaa, joista useampi oli yli 500 sivuinen. Järkäleitä ei lueta hetkessä, joten sekin vähensi luettujen kirjojen määrää. Mutta eipä se haittaa. Ei se määrä, vaan laatu.

Mitkä olivat parhaat lukemani kirjat vuonna 2018?

Vuoden alussa päätin, että luen muusikkojen elämäkertoja. Minun piti lukea niitä muutama alkuvuodesta, mutta vielä kesälläkin kädessäni oli pitkään Ringo Starrin englanninkielinen elämäkerta. Paras lukemistani muusikkoelämäkerroista oli Graeme Thomsonin George Harrison. Kirja on vuodelta 2016, mutta ilmestynyt pokkarina vuotta myöhemmin. Toisin kuin esimerkiksi John Lennonin elämästä, Harrisonin elämästä en tiennyt etukäteen kovinkaan paljon. Kirja valotti erinomaisesti tämän ristiriitaisen miehen elämää. Koskettavinta kirjassa oli Harrisonin henkisyys. Vaikka maallista mammonaa oli kertynyt, Harrison kuului Hare Khrishna-liikkeeseen, vietti pitkiä aikoja Intiassa meditoimassa ja joogaamassa. Se minua tässä kirjassa eniten kiinnostikin. Kiinnostavaa oli myös, että hänen ensimmäinen vaimonsa Pattie Boyd meni myöhemmin naimisiin Harrisonin parhaan ystävän Eric Claptonin kanssa! Boyd on kirjoittanut tästä omat muistelmansa. Ne on ehkä pakko lukea tänä vuonna! Kirjan myötä löysin myös George Harrisonin musiikin, joka kolahti välittömästi. Hänen esikoisalbumistaan tuli mun viime vuoden kuunnelluin levy. Se päätyi myös kestosuosikkieni joukkoon. Lukeminen todella avaa uusia maailmoja! Hyvän kirjan kautta voi saada elämäänsä paitsi oivalluksia, myös paljon muuta hyvää.

Pidin erittäin paljon myös Philip Normanin kirjoittamasta Paul McCartneyn elämäkerrasta (2017) sekä Michael Seth Starrin elämäkerrasta Ringo With a Little Help.

Koska Metallican keikka oli toukokuussa, luin alkuvuodesta kolme bändiä käsittelevää kirjaa. Ne olivat kaikki loistavia! Joel McIverin Metallica sekä Paul Branniganin ja Ian Winwoodin: Syntymä Metallica Kuolema I ja II. Jälkimmäisissä oli myös kutkuttavia tarinoita takahuoneista ja bändäreistä 😉

Aikaisemmin kirjoitin Kirppareiden kuningatar-kirjasta, jonka suorastaan ahmin.

Muita viime vuonna ilmestyneitä lukemiani kirjoja olivat Löydä oma ikigai sekä Kuinka olla piittaamatta paskaakaan. Molemmat olivat lukemisen arvoisia, mutta eivät tarjonneet juuri minulle kovin mullistavaa uutta ajateltavaa. Muutamia erinomaisia pointteja kylläkin.

Elena Ferrante on löytänyt tiensä lempikirjailijoideni joukkoon. Annan korkeat pisteet niin Hylkäämisen päivät-kirjalle kuin Napoli-sarjan kolmannelle osalle. Neljäskin ilmestyi viime vuonna, mutta en ole sitä vielä hankkinut itselleni.

Erityismaininnat saavat vielä Vanessa Kairulahden ja Karolina Kouvolan Helsingin henget (2018), Max Seeckin Mefiston kosketus (2017), Virpi Hämeen-Anttilan Käärmeitten kesä (2016), klassikoista klassikoin Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla II (1960), Jennin Räinän ja Vesa Rannan Reunalla – Tarinoita Suomen tyhjeneviltä syrjäkyliltä (2017) sekä Robert F. Kennedyn Kohti uutta maailmaa (1967). Viimeisenä mainittua luin Amerikan matkalla Kennedy-suvun maisemissa Cape Codissa ja Bostonissa sekä lennoilla ja Chicagon lentokenttäjunassa. Se teki juuri tämän kirjan lukemisesta erityistä. (Aivan kuin Napoli-sarjan toisen osan lukeminen syyskesällä 2017 Napolissa). Kennedyn esipuhe suomennetussa versiossa on päivätty 20.3.1968. Alle kolme kuukautta myöhemmin hän oli kuollut.

Nyt kohti uutta kirjavuotta! Kahtena vuonna olen osallistunut Helmet:in lukuhaasteeseen ja tänä vuonna aion taas osallistua. Se rytmittää lukemista kivasti ja tulee lukeneeksi kirjoja, joita ei välttämättä normaalisti lukisi. En yritä väkisin lukea haasteen jokaista kohtaa. Esimerkiksi toissa vuonna yritin lukea scifiä/fantasiaa, mutta en kerta kaikkiaan tajunnut siitä maailmasta yhtään mitään :D Jätän suosiolla sellaisen genren muille, joka ei minulle aukea, eikä näin ollen tuota yhtään iloa.

Luitko viime vuonna kirjan, joka jäi mieleen? Jos haluat suositella jotain kirjaa ehdottomasti (perusteluineen), kerro kommenttiboxissa!

Hyvää lukuvuotta 2019!

-Maija