Tämä kirja jäi mieleen ja sydämeen: Brett Andersonin Hiilenmustat aamut
”Yksi arvokkaimmista opetuksista, jonka sain mukaani lapsuuteni nukkavierusta, kotikutoisesta maailmasta, oli että jos haluaa jotain, se kannattaa tehdä itse. Vaikka en vielä aivan tiennytkään mitä hain, sellaista musiikkia, jota halusin kuunnella, ei tuntunut olevan olemassa, ja se sai minut äärimmäisen turhautuneeksi.”
Heti alkuun varoitus: jos etsit perinteistä rock-elämäkertaa, Brett Andersonin Hiilenmustat aamut ei ole sellainen. Se ei ole tarina sikailusta ja sekoilusta kera kokaiinin ja bändäreiden. Onneksi. Sellaiset kirjat jätän muiden luettaviksi. Anderson, Sueden solisti ja yksi sen perustajista maalaa yksityiskohtia pursuavan tarkan kuvan lapsuutensa nukkavierusta maailmasta englantilaisessa pikkukaupungissa. Se kertoo kirjan liepeiden esittelytekstiä lainatakseni Franz Listziä palvovasta isästä ja sieniä keräävästä hippiäidistä, köyhyydestä ja kirpparikuteista. Rakkauksista, kuolemista ja epäonnistumisista. Sekä Sueden alkuaikojen surkuhupaisista pubikeikoista. Kirja loppuu siihen, kun bändin suosio alkaa. Olisi ihanaa saada tarinaan jatko-osa ja kuulla varsinkin menestyksen alkuvuosista, ja yhden suosikkialbumini Coming Up:in teosta.
Kun Sueden ensimmäiset albumit ilmestyivät 1993 ja 1994, olin vielä 8-9-vuotias pikkutyttö, jonka musiikkimaku vasta kehittyi. Ollessani n. 12-vuotias esiteini, kuulin Trash-hitin ekaa kertaa syksyllä 1996 luultavasti Jyrki Countdownista. Rakastuin siihen heti. Itseasiassa tuolta vuodelta on peräisin liuta suosikkimusiikkiani, jota tulen kuuntelemaan ja rakastamaan ikuisesti. Joka ikinen kerta, kun kuulen Trashin, palaan muistoissani aikaan ja maailmaan, jota ei enää ole. Onneksi sentään musiikki on jäljellä ja minne kaikkialle se voikaan ihmisen kuljettaa! Kun kuulen She’s in Fashion-biisin, se vie minut samantien kuumaan kesään 1999. Aurinko lämmittää ihoa, vesi ei ole yhtään kylmää ja kesämökin pieni televisio on päällä. Jälleen kerran sieltä tulee Jyrki Countdown ja Brett laulaa. Niin hyviä muistoja.
Sueden musiikki on tahdittanut myös vaikeampaa aikaa elämässäni. Siihen astisen elämäni suurimman pettymyksen tausta- ja lohtumusiikkina soi Picnic by the Motorway. Down vuodelta 1999 ei vie minua kesätunnelmiin, vaan aivan toisenlaiseen maailmaan. Iloa ja surua, kaikkea siltä väliltä voi kokea oman suosikkibändinsä tahdissa.
Onneksi Suede on tehnyt musaa myös 1990-luvun jälkeen. Bloodsports ja surumielinen Night Thoughts kolahtivat. Kun kuuntelee Tightrope-biisin, tulee väkisinkin tippa linssiin. Se iskee johonkin syvälle tunteisiin. Nyt kuuntelen uusinta ja ylistettyä The Blue Hour-levyä. Ja kolahtihan se sekin.
Miksi Brettin kirja kannattaa lukea? Se on kaikissa pursuavissa yksityiskohdissaan rikas ja hieno kuvaus hänen lapsuutensa karusta maailmasta. Minkälaisista oloista, millaista polkua pitkin kuljettiin huippusuosioon nousseen bändin solistiksi? Kirjassa pääsee kurkistamaan myös Lontooseen, jota ei enää ole. Jos on ikinä digannut Sueden musaa, tämä on tietenkin must-luettavaa. Suedella on aina ollut täällä Suomessa oma uskollinen fanikuntansa. Täällä bändi saikin ekan listaykkösensä Brittien ulkopuolella.
Kesällä Suede saapuu Sideways-festareille tänne Helsinkiin. Hassua ajatella, että nyt bändiä kuuntelevat ihmiset, jotka eivät olleet vielä syntyneetkään, kun Trash oli hitti…Vai kuuntelevatko? En tiedä. Kannattaisi ainakin. Olen nähnyt bändin Ruississa vuonna 2014.Se oli hieno kokemus. Valitettavasti en ole yhtään festari- tai muiden massatapahtumien ihminen. Tuon vuoden jälkeen en ole käynyt yksilläkään festareilla, enkä jaksa uskoa, että menen tänäkään vuonna. Mutta saa nähdä. Kyllähän se kovasti kutkuttaisi. Musiikki on parasta livenä, mutta onneksi sitä voi aina kuunnella omassa rauhassa kotona tai junassa kuulokkeista. Uppotua johonkin omaan maailmaansa ja fiilistellä yhtä lailla.
EDIT. OMG! Tätä tekstiä kirjoittaessani sain tietää, että kaipaamaani jatkoa on tulossa! Andersonin toisen teoksen Afternoons With The Blinds Drawn ilmestymisestä on tiedotettu eilen ja kansikuva julkaistu. Kirja ilmestyy syksyllä. I-H-A-N-A-A-!!!
Maija,
XO