Vaatteiden shoppailuhalu romahti koronavuonna – vain seitsemän vaatetta kahdeksan kuukauden aikana
Viime vuonna lupasin itselleni ostaa mahdollisimman vähän uusia vaatteita. Tässä postauksessa vuoden alussa kerroin, pitikö lupaus. Viime vuonna ostin 16 vaatetta. Lukema oli mielestäni liian suuri ja se sai asettamaan saman tavoitteen vuodelle 2020 – sillä poikkeuksella, että ostettujen vaatteiden määrän tulisi pienentyä entisestään. Nyt elokuun puolivälin tienoilla voin kertoa, että tänä vuonna pääsen tavoitteeseeni kirkkaasti, itse asiassa olen jo päässyt. Elokuun puoliväliin mennessä olen ostanut seitsemän vaatetta: tammikuussa alesta mekon ja topin, maaliskuussa juuri ennen koronapandemian puhkeamista kirppikseltä tunikan, toukokuussa uikkarin, kesäkuussa mekon siskoni lapsen ristiäisiin ja heinäkuussa alesta mekon ja farkut.
Tänä vuonna vaateshoppailun vähyyteen on vaikuttanut tietenkin myös koronapandemia, joka sulki niin vaatekaupat kuin kirpputorit pitkäksi aikaa keväällä. Kun juuri missään ei voinut käydä vaatteita hypistelemässä, jäivät houkutuksetkin vähiksi. Nettikaupat ovat tietenkin aina auki, mutta ainakin minulla nettiostoksiin on suurempi kynnys. Väärän kokoisten tuotteiden palauttaminen on ärsyttävää hommaa!
Enemmän ostelun vähyyteen on kuitenkin vaikuttanut viime vuotisten ostosten määrä. Nyt se jopa hieman ihmetyttää. Vaatteita on niin helppo ostella, mutta niistä on niin vaikea päästä eroon. Sen huomasin taas viikonloppuna Dallapénpuistossa täällä Helsingissä, kun olin maski päässä myymässä vaatteita, joita en ole käyttänyt vuosiin, joitakin kirjoja ja muita tavaroita. Ikivanhasta Filippa K:n neuletopista pyysin 2€, mutta ostaja tinki euroon. Laukun, jonka olin aikoinaan ostanut 40€:lla, myin nyt kolmella. Marimekon paidat ja hame lähtivät vitosella kappale. Olin tietenkin iloinen, että pääsin noista vaatteista ja laukusta eroon. Enemmän vaatteita jäi silti myymättä. Ne kiikutin toissapäivänä lahjoituksena Fidaan. En halua enää kolmatta vuotta putkeen säilyttää tuota myytävien vaatteiden kassia saunan lauteilla.
Vaatteissa ärsyttää juuri se, että niillä ei tunnu olevan enää juuri minkäänlaista jälleenmyyntiarvoa kaupasta kotiin kiikuttamisen ja pahimmillaan vain muutamien käyttökertojen jälkeen. Siksi harkitsen erittäin huolella, ostanko uutta. Tai ostanko edes second handia. Jos kirppiksillä on valmis myymään kaiken pilkkahintaan, saa jotain kaupaksi. Kun yrittää myydä kallista merkkivaatetta tai asustetta netissä, on yhä enemmän porukkaa, jotka kuvittelevat, että satojen eurojen arvoisesta vaatteesta voi ihan pokkana pyytää muutamia kymppejä (!). Ei siinä paljon vaatteelle arvoa anneta. Joko nämä ihmiset eivät tiedä, mitä tinkiminen tarkoittaa, tai heidän ainoa tavoitteensa on yrittää nyhtää kallis vaate myyjältä puoli-ilmaiseksi. Menneenä keväänä näimme Ylen Verta, hikeä ja t-paitoja-sarjassa, miten rankkaa työtä vaatteiden valmistaminen on, alkaen ihan puuvillan keräämisestä ja käsittelystä. Tämän LOISTAVAN sarjan katsominen ainakin herätti minut arvostamaan vaatteita vielä vähän lisää.
Onko sitten vielä jokin vaatekappale, jonka tarvitsen tai jota himoitsen vielä tänä vuonna? Himoitsen edelleen yhtä & Other Stories-merkin hametta, joka on viime kesän mallistoa. Omaa kokoa olisi vielä alessa saatavilla. Tarvitsen uuden valkoisen t-paidan ja aion ostaa sen Nokian Neulomolta ihan Prisman rekistä. Haluaisin ja tarvitsisin tummansinistä denimiä olevan klassisen farkkupaidan. Pitkän nettikaupoista etsimisen jälkeen olen huomannut, että vaaleaa denimiä on paljon enemmän tarjolla (liekö kevät/kesäajan tarjonta siihen syynä). Sitten kun saan uuden työn, saatan palkita itseni jollakin arvokkaammalla töihin sopivalla mekolla. Yoox-nettikaupan valikoimasta olen tallentanut muutaman potentiaalisen vaihtoehdon Dreamboxiini. Katsotaan, päätyykö joku niistä ostoskoriin vai palkitsenko itseni mieluummin vaikka lasillisella sampanjaa. Joka tapauksessa uusi työ tai uudet opiskelut on kiva aloittaa uudella vaatteella, josta on parhaimmillaan iloa vuosiksi eteenpäin. Sen olen itselleni luvannut, että tänä vuonna hankittujen vaatteiden määrä ei saa ylittää kymmentä. Kolmelle olisi siis vielä tilaa. Saa nähdä, jäävätkö loput hankinnat vasta ensi vuoteen.
Lämpöä viikonloppuunne! <3 Toivottavasti pääsisi vielä nauttimaan uimavesistä tässä ihanassa Johanna Ortizin H&M:lle suunnittelemassa uikkarissa, joka on lisäksi Conscious-mallistoa <3.
Love,
Maija
XO