Kuka minä olen?

Tänään ajattelin tehdä blogin. Ihan vaan koska tällä hetkellä olen yksinäinen ja päiväkirjan kirjoittaminen ei ikinä oikein luonnistu. Siispä ajattelin että miksikäs ei. Aina voi yrittää jotain uutta. Ensimmäisessä tekstissäni aion kertoa hieman kuka minä olen, millainen ole, mitkä aiheet minua kiinnostavat. Kuka minä siis olen..

Minä olen Mira. Olen 19-vuotias nuori naisenalku Vaasasta, alunperin Lapista kotoisin. Asustelen täällä Vaasassa yhdessä poikaystäväni A:n, sekä kissamme Roosan kanssa. Fun fact; Roosa on poika. Tällä hetkellä olen kotona suurimmaksi osaksi yksin. A on suorittamassa asepalvelusta Kajaanissa. Tämä ”inttileskeys” taitaakin olla suurin syy miksi inspiroiduin blogia edes kirjoittamaan. Olen tottunut siihen, että minulla on aina seuraa. Tulen suuresta perheestä. Minulla on yhdeksän sisarusta ja neljä vanhempaa. Kuulostaa oudolta, mutta näin se vaan on. Olen siis tottunut siihen, että koko ajan joku on pitämässä seuraa. Yksin ehdin asua noin 3kk ennen kuin aloin seurustelemaan A:n kanssa ja nyt kun olemme asuneet jo yli vuoden yhdessä, tuntuu tämä inttileskeyden tuoma hiljaisuus ja yksinäisyys vielä pahemmalta. Toivon, että tätä blogia kirjoittamalla saan muuta ajateltavaa kuin se, että A:n intti kestää vielä kauan..

Jottei minusta nyt ihan masentunutta ja täysin yksinäistä kuvaa saa, niin kerron vähän harrastuksistani.

Aloitin juuri cheerleadingin, tai no, jatkoin sitä. Harrastin nuorempana cheeriä monta vuotta. 2015 jouduin kuitenkin kolariin joka vahingoitti selkääni sen verran pahasti, ettei harrastaminen enää ollut mahdollista. Jatkoin kuitenkin lajin parissa valmentamalla junior joukkueita. Vuosi sitten lopetin valmentamisen YO-kirjoitusten vuoksi. Ajattelin, että keskittyisin paremmin lukemiseen ja täten pääsen lukion kunnialla läpi. Noh, lukio ja kirjoitukset päästiin kunnialla läpi, mutta jotain puuttui elämästä. Cheerleading. Monta kertaa uudelleen aloittaminen kävi mielessä, mutta ikinä ei ollut kanttia sillä pelkäsin selkäni puolesta. Vihdoin joulukuussa 2017 uskaltauduin karsintoihin. Joukkueeseen pääsy on minulle parasta mitä tällä hetkellä voi olla. Treeneissä käyminen saa mieleni niin puhtaaksi ja energiaa riittää. Niin kuin todella useasti, parisuhde teki minusta laiskan. Muutama kilokin siinä kerääntyi. Nyt, kun A on intissä, minun on paljon helpompi keskittyä itseeni. Tämä on toteutunut hienosti ainakin treenien osalta. Innolla odotan mitä kivaa keksin vielä ennen kuin A:n intti loppuu. 

Cheerleadingin lisäksi ”harrastan” laulua. Harrastamisella tarkoitan yksin kotona lauleskelua. Muutaman kerran olen meinannut hakea jopa johonkin kilpailuun, mutta jänistän aina viime hetkellä. Ainakin vielä hetken aion tyytyä ihan vain kotona lauleskeluun..

Keväällä on tapahtumassa isoja asioita. Lähden ensimmäistä kertaa yksin ulkomaille, kohteena Lontoo. Reissun jälkeen alkaa yliopistojen yhteishaut. Kokeisiin luku on jo alkanut vaikka pääsykokeet ovat vasta lähemäpänä kesää. Tähän syynä on se, että haluan kouluun. Vaikka töissä käyminen on ihan kivaa palkan takia, kaipaan oman ikäistä seuraa ja oppimista. Haen opiskelemaan opettajaksi ensisijaisesti Tampereelle. 

Opettajaksi opiskeleminen on ollut mielessä jo pitkän aikaa. Kuten aiemmin mainitsin, olen valmentanut cheerleadingia. Minussa on tiettyä johtaja-ainesta ja auktoriteettiä mitä opettaja tarvitsee. Olen myös ohjannut seurakunnan lastenkerhoa monta vuotta, sekä ollu rippileireillä niin isosena, kuin isosten isosena, eli isosten ohjaajana. Sanoisin, että olen hyvä hallitsemaan massaa. Olen tiukka ja jyrkkä ihminen, mutta reilua. Mitä olen kuullut, niin minusta on helppo pitää ja minulle on helppo puhua. Olen iloinen, että minut nähdään helposti lähestyttävänä persoonana.

Tämän aloitustekstin taidan lopettaa tähän. Paljon jäi itsestäni sanomatta, mutta onneksi paljon on myös tulossa ja olen aivan varma ettei kenellekkään jää epäselväksi millainen olen. Toivottavasti jokainen joka tämän luki, lukee myös jatkossa pölinöitäni. Mitään tiettyä kaavaa en todennäköisesti tule postauksissa käyttämään. Kirjoitan mitä sylki suuhun tuo ja sormet näytölle kirjoittavat. Odotan jo innolla mistä kaikesta pääsen tänne avautumaan!

Lopussa vielä kuva minusta että näette minkä näköinen ihminen täällä oikein kirjoittelee. Jos kiinnostaa, niin minut löytää instagramista nimellä @mirakallioinen ja snapchatissa sama nimi!

Tervetuloa seuraamaan blogiani!

xoxo MIRA

1497521723465.jpeg

Ylioppilas vuosimallia 2017

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *