Rehellinen raportti: miltä työttömän arki oikeasti näyttää?

Aamukahvi hiljaisuudessa ja tutut ankkurit

Kello viiden herätys ei kysy työsopimusta. Vaikka kalenterista puuttuvat palaverit eikä työläppärin kantta tarvitse raottaa aamukahvin lomassa, asunnossa alkaa sama tuttu hyörinä kuin aina ennenkin: välipalabanaani reppuun, nopea vilkaisu ikkunasta sään armoille ja saattaminen koulun oville.

Kun eteisen ovi lopulta kolahtaa kotiin palattuani kiinni, alkaa päivän ensimmäinen ankkurihetki. Juon toisen kupillisen uudelleen lämmitettyä aamukahvia hiljaisessa keittiössä – se on sellaista pientä ylellisyyttä, jota palkkatyön oravanpyörässä ei ehtinyt edes huomata. Samalla silmäilen sähköpostit, viestiliikenteen ja Reutersin tai BBC:n uutiset.

Kodin logistiikkaa ilman toista iltavuoroa

Kodin logistiikka ottaa nopeasti työpäivän paikan. Pyykkikone pyörii, tiskivuoret siirtyvät koneeseen, ruokakauppalista hahmottuu ja kalenteriin sovitellaan lääkäriaikoja sekä sitä ikuista vastausta kysymykseen, mitä tänään syödään.

Kun toinen käy töissä ja lapsi opintiellä, arjen taustamelun siivoaminen päivisin tuntuu järkevältä. Samalla ehdin vihdoin tehdä asioita, jotka työssä ollessa jäivät aina listan hännille: en edes muista, milloin meillä on viimeksi ollut pyyhkeet värikoodattuna tai kuiva-ainekaappi yhtä moitteettomassa järjestyksessä.

Koti ei ole mikään luolasto, vaan toimiva tukikohta. Illalla kenenkään ei tarvitse enää aloittaa toista vuoroa siivousrätin varressa.

Näin valmistaudut työttömyyteen kuin ammattilainen

Etukäteen maksettu mielenrauha ja pään kasassa pitäminen

Lapsen kyyditykset hoidetaan ja aikataulut sovitetaan yhteen, mutta yhtä lailla pyörivät omatkin menoni. Maksoin omat palveluni ja harrastukseni vuodeksi eteenpäin jo silloin, kun viimeiset palkkarahat olivat vielä tilillä.

Kun menot on kuitattu ennakkoon, liikkumaan tai omiin juttuihin lähtemisestä ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa.

Se ei ole arjesta karkaamista, vaan puhtaasti pään koossa pitämistä; epävarmuuden sietäminen vaatii voimia, joita ei kerry seinien sisällä märehtimällä.

Työttömyys ei ole mikään odotushuone, jossa koko elämä pannaan pauselle seuraavan sopimuksen toivossa. Päivistä puuttuu vain palkka, ei tekeminen, arki tai merkitys. Samalla tavalla hoidan vanhempainillat, synttärit, nimipäivät, myyjäiset, äidin auttamisen, taloyhtiötalkoot ja varaston vuosikarsinnat kuin ollessani palkollisena.

Etsin töitä, mutta en edes yritä täyttää sillä jokaista valveillaolotuntiani. Kun sadas hakemus oli lähtenyt ja sähköpostiin kilahti arviolta 79. geneerinen ”valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun” -viesti, tajusin jotain olennaista: nyt ei pidä luovuttaa, vaan höllentää otetta. Työttömänä oman jaksamisen vaaliminen on vähintään yhtä kriittistä kuin työn ja vapaa-ajan tasapainottelu palkkatöissä.

xoxo,

Hen.