Fanipostia viinimuijalle
Blogisähköpostiini oli ihanana yllätyksenä saapunut viesti miespuoliselta henkilöltä joka oli hiljattain tutustunut blogiini. Kehujen saattelemana välitti hän minulle kysymyksiä ”lukijoilta”. (Epäilen vahvasti niiden esittäjän olevan yksi ja sama henkilö, mutta se ei laimenna lainkaan intoani vastata niihin). Alla olevat kysymykset ovat siis tämän tuntemattoman herrasmiehen minulle välittämiä ja vastaukset tietenkin omasta päästäni.
Hei Maikki! En oo kauheena vielä lukenu juttujas mut onko Vinkkumuijan rakkauselämä samalla tolalla ku sun? Ja koska sillä on tollane nimi niin mitä Vinkkugimma on mieltä Saksalaisista prädikatsweineista? Ja mikä teiän lempivinkku on?
T: Viiniheebo85
Vastaus: Kiitos kysymyksistä Viiniheebo! Jos viittaat vinkkumuijan rakkauselämään Onks pakko deittailla jos ei haluu-postauksen pohjalta, jolloin viinimuija unohti ensimmäisen festariheilansa viiden minuutin eron jälkeen (siis konkreettisesti ei enää muistanut kuka oli kyseessä ja missä tämä joku oli) ja sen jälkeen heittäytyi traagisen yksipuoliseen rakkaussuhteeseen baarimikon kanssa, niin ei. Rakkauselämäni ei ole samalla tolalla viinimuija-alter egoni kanssa. Suurin ero perustuu filosofisesti ilmaistuna eksistentaalisuuteen. Viinimuijalla on rakkauselämä, minulla ei.
Mistään saksalaisista diipadaapoista minulla ei ole mitään tietoa. Kuuden vuoden saksan opiskelustani jäi parhaiten mieleen ”Monica raus!”. Monica oli saksan tunti-nimeni ennen kuin vaihdoin sen 10-vuotiaana Barbaraksi. Ja raus tarkoittaa ulos. Opiskelin siis ala-asteella saksaa usein käytävässä istuen.
Lempiviinini oli vuosikausia edullinen merkki Chepenet. Lähetin ystävättereni veljen hakemaan sitä Seinäjoen Alkosta, jolloin paljastui ettei sellaista löydy valikoimasta. Kuvailemaani pullon etikessä luki J.P Chenet. En siis osaa myöskään ranskaa. PS. J.P Chenetiä saa myös kuuden pullon laatikoissa 😉
moro blogigimma. onko totta että tytöt nukkuu pää alaspäin katossa olevista koukuista roikkuen?
Nimim. utelias
Vastaus: Riippuu varmasti tytöstä. Itse en moiseen nikkeliallergian vuoksi kykene. Tästä johtuen olen joutunut liimaamaan parivuoteeni jalkopäädystä kattoon ja varastamaan laivan sängystä sellaisen turvavyön jolla sitten köytän itseni patjaan iltaisin. Erikeeperiä kuluu saatanasti, mutta eipä tule yöllä vessassa rampattua eivätkä satunnaiset hoidot eivät jää lusikkaan yöunta häiritsemään.
– Heitsuuppeli toimitukseen!
Osuin blogiinne ”Fine – Das Winemagazin” kautta ja kysymykseni on tähdätty täällä saksassa jo kuuluisaksi nousseelle Vinkkumuijalle:
Kuinka hyviä pienet samppanjatuottajat ovat verrattuna globaaleihin merkkeihin hintatietoiselle kuluttajalle? Lisäksi ovatko kaikki blanc de blancsit ikääntymispotentiaalisia?
T: Sämling88
Vastaus: Noh, noh Sämling88, en ota kantaa kenenkään mihinkään kokoon, koska kun näin vitsikkäästi tein postauksessa: 5 toivetta deittikumppanille, sain siitä huono palautetta. Hinta-laatusuhteeseen vaikuttaa paljon kulttuuri. Mielestäni Suomessa toimii hyvin sanonta, ”jos viini on hyvää vaikka jouduit pulloa hyllystä ottaessasi paljastamaan stringisi, on se hintansa väärti”. Toisaalta esimerkiksi laadukkassa viinintuottajamaa Australiassa ei ole kyykkyviiniosastoa vaan siellä luotetaan yksinkertaisesti hintaan. Viiden dollarin viini hyvää, kymmenen dollarin pahaa, viidentoista hyvää. Tutkailin tätä paikallisten vinkkaamaa sääntöä kuukauden päivät ja voin todella todeta sen toimivaksi.
Mitä sitten tulee tuohon blanc blöö bläähän niin pidän kysmystä niin moukkamaisena että jätän suosiolla vastaamatta. (Kyse ei siis suinkaan ole siitä, että koko lause olisi minulle täyttä hepreaa. Siinä saksan ja ranskan ohessa yksi kieli jota en osaa).
– (ei otsikkoa)
Ihastuitko festarikyyppariin koska siltä sai alkoholia ja hauskoja sananparsia vai koska julkkikset on niin saavuttamattomia?
– kaljanlaskija41
Vastaus: Uskon että juurikin tämä alkoholi yhdistettynä vitseihin herätti kiinnostukseni. Minulla tai etenkään viinimuijalla ei ole koskaan ollut vaikeuksia lähestyä julkkiksia (mm. Nikke Ankara, Tomi Metsäketo, lukuisat jääkiekkoilijat ja jopa Kimi Räikkönen). Ongelmaksi on kuitenkin usein muodostunut lähestymistä seurannut nopea loittoneminen heidän taholtaan. Sitä vastoin festarikyyppari tuntui usein liian saavuttamattomalta, esimerkiksi silloin kun baaritiskijonossa edessäni oli yli kaksi ihmistä.
– Moro tambereelta!
Kuinka monta rakastajaa menestyvä rakkauselämäbloggari hiukan New Yorkia pienemmässä kaupungissa voi pitää samaan aikaan, ja miten saat riittävästi rahaa keskustakolmioon kirjoittamalla kolme päivää viikossa?
Vastaus: Alan valitsemaan rakastajia vasta sitten kun jonon pää on kotioveltani Vammalassa. Vilkaisin juuri ovisilmään ja voin huolestuneille todeta, että ehtii vielä. Tilaa jonossa näyttäisi juuri tänään olevan.
Julkaisutiheyteni huomioon ottaen ymmärtänet etten todellakaan kirjoita kolmena päiväni viikossa vaan maksimissaan kolmesti kuussa. Päivätyökseni kerään pulloja (itse tyhjentämiäni), älkää sitten kertoko tätä verottajalle! Rahani toki riittäisivät myös New Yorkin esikaupunkialueen vuokriin, mutta koska en ole selvillä Ameriikan pullopanttisysteemistä, olen pysytellyt toistaiseksi pispalalaisessa kaksiossa.
Kiitos ihanasta sähköpostista salaperäiselle herrasmiehelle <3