Mitä tehdä kun vanhat postaukset tuntuvat yhtä freeseiltä kuin tuhkakuppi?
Kirjoittaessani edellistä postaustani ”Mies joka ei tiennyt vihaavansa naisia” kelasin joitakin aiempia kirjoituksiani. Erityisesti mielessäni pyöri vuoden takainen ”5 toivetta deittikumppanillen” jossa kerroin että haluan miehen tarjoavan ensitreffeillä. Ajatus soti vahvasti ”naisille ja miehille samat säännöt”-ukaasiani vastaan.
Julkaistessani jutun miehestä joka tietämättään vihasi naisia, olivat tunteeni tästä syystä ristiriitaiset. Seuraavana aamuna yksi vierailija olikin kommentissaan nostanut tämän epäjohdonmukaisuuden esiin. Hyvä niin. Se ei kuitenkaan ole syy siihen, että olen päättänyt siivota blogini julkaisuista tämän ja kenties joitakin muita ääliömäisiä lausahduksia pois.
Teen sen siksi, että en voi enää seistä aiempien sanojeni takana. Ihminen muuttuu ja kehittyy ja se meille suotakoon, mutta ajatus siitä, että minun nimissäni on julkaistu jotakin johon en enää usko, ahdistaa.
En kovinkaan usein lue vanhoja kirjoituksiani. Nyt käydessäni niitä läpi, tuli minulle hetkittäin kiusallinen olo. Miksi olen kärjistänyt noin raflaavasti asioita ja ollut näsäviisas?
Muistan, että viime vuonna kirjoittelin blogia aika eri fiiliksillä kuin nyt. Perustin blogin joulukuun lopussa vuonna 2016 ja aluksi olin hämilläni siitä, miten minun pitäisi siihen suhtautua. Jakaisinko juttujani omille sometileilleni? Toisaalta nolotti ja ujostutti kun olin alkanut jakaa asioitani taas uudessa kanavassa. Kuinka paljon kertoisin blogissani itsestäni? Paljastaisinko siis mitään henkilöllisyydestäni?
Tuolloin siis kirjoitin blogia huomaamattani jonkinlaisen roolin takaa ja kirjoittaessani mietin paljon lukijoita. Ensimmäiset varsinaiset postaukseni, Tinderissä hämmentää part one ja part two nousivat luetuimpien listalle Lilyssä ja sen jälkeen oli vaikeaa tuottaa mitään yhtä suuren suosion saavuttavaa materiaalia. Enää se ei ole minulle tärkeää vaikka palautteesta tuleekin hyvä mieli. Lisäksi olen huomannut, että parhaita tekstejäni (ainakin omasta mielestäni) ovat ne, joissa en kelaa liikaa muiden mielipiteitä vaan kerron rehellisesti miltä minusta tuntuu.
Tällä hetkellä blogi on jo tavallaan osa minua eikä sen olemassaolo todellakaan nolota. Paitsi kun sinne on mennyt suoltamaan sellaista soopaa johon ei edes itse usko. Haluan, että tekstini on jatkossa täysin minun näköistäni. Välillä vähän vakavampaa ja välillä sillä samalla huonolla huumorilla maustettua kuin tähänkin saakka.
Siispä tasa-arvon ja omien kasvojeni säilyttämisen vuoksi aloitan siivoustalkoot lueskelemalla vanhoja postauksiani ja tarvittaessa muokkaamalla niitä. Mitään en haluaisi kuitenkaan poistaa kokonaan.
Ps. Hassua kyllä, alettuani työstää mielessäni tätä tekstiä tuli vastaan omalla tavallaan aika samalaisia juttuja kelailee myös Henriikka S. blogissaan :)
LUITKO JO:
http://www.lily.fi/blogit/why-be-single-ja-muita-kysymyksia-joihin-en-osaa-vastata/omg-ma-todella-teen-tan
