Arvioitu räjähtämispäivä ohitettu. Vireystila noussut,yöt olen saanut nukuttua, enkä ole tarvinnut päikkäreitä kahteen viikkoon! Ja muutenkin on ollut sosiaalisempi olo. Tännekin on luonnoksiin pari tekstiä aloiteltu, vaan loppuun asti ei ole saatu kirjoitettua. Salilla en ole käynyt ja ainoa liikuntaan viittaava suoritus mihin olen lähiaikoina pystynyt, on ollut ulkona hyvin pieni (ja hidas) kävely.

Viime viikko tuntui ihan parisuhde-lomalta! Jay oli sairaslomalla ja kulutimme yhdessä sohvaa ja ruutua oikein urakalla. Ja oli ihanaa! Ei tarvinnut yksin pyöriä neljän seinän sisällä, vaan siinä oli se toinenkin pyörimässä. Ja se on varma, että ei tässä enää tarvi montaa päivää yksin pyöriä! 🙂

Kävin tuossa viikko sitten pyörimässä ilman rullia lajiesittelyn parissa. Kaksi joukkuetoveria ajeli tänne meillepäin, ei tarvinnut siis kovin kauas kotoa edes poistua, ja siksi uskalsin lähteä mukaan. Päivä oli yllättävän rankka, vaikka tapahtuma kestikin vain neljä tuntia. Tietenkin itse jouduin istumaan aika paljon, vaan kuitenkin olin yllättynyt siitä, miten hyvin jaksoin 🙂 Sitten jaksoi taas paremmin pyöriä kotona ja tuijotella Netflixistä Orange is the New Blackiä! 
 

Aikalailla näissä merkeissä on aika nyt kulunut. Netflixin laitoin pari viikkoa sitten tähän talouteen, (Kyllä! Meillä ei ole aiemmin sitä ollut!) ja olen nyt kuluvan vuoden aikana uudelleenopetellut virkkaamaan! Näköjään sama homma tässäkin, kuin kaikessa muussakin: pitää olla monta projektia tulilla yhtäaikaa.. Tulee mattoa, uniriepua, tiskirättiä ja (meikin) puhdistuslappuja. Fiiliksen mukaan hey! Eikä passais yhtään seikkailla Facebookin virkkausryhmissä yms. Liikaa ideoita! Kiikkutuoliin haluaisin tehdä peiton, vauvan peittokin olisi ihana ja niitä afrikankukkaeläimiä, hmm, niin ja Jay tarvis makkarin seinälle sellaisen kivan korin, mihin voi laittaa omia tavaroitaan yöksi..

Saa nähdä laantuuko tämä virkkausinto sitten, kun pääsee taas liikkeelle. Eilen illalla Jayn kanssa juteltiin siitä, mitä mulla tekisi ensimmäisenä mieli. ”Ai kaljaa!” Oli sen ehkä vitsillä heitetty vastaus 😀 Punaviiniä teki kyllä joulunaikaan mieli ja joskus olen saattanut kyllä mainita, että miksei mulla oo saunaolutta.. Siinä sitten sängyllä istuessani punnitsin vaihtoehtoja, ja koska kalja oli nostettu esille, mielessäni pyörähti myös ”hmmm, ehkä ennnemmin lonkero?”, joka vaihtui kyllä hyvin äkkiä aurajuustoranskalaisiin (Autogrilliltä, of course) ja siitä suunnattiin suoraan rullille ja salille. Tätä rupesin ääneen pohtimaan, ja tulin siihen tulokseen, että ei ensimmäisenä rullille, eikä välttämättä salillekaan. Mieli sivusi taas niitä ranskalaisia, vaan tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ensimmäisenä tekee mieli lenkille. Toissa päivänä kipuili kyllä niin kovaa, että jopa sängyssä makaaminen sattui. Siksi odotan ennen kaikkea sitä, että pääsen taas kävelemään kunnolla. Aah joku aamulenkki 5-6 aikaan aamullakin olisi niin nannaa! Voin luvata kuluttavani vaunujen kanssa näitä teitä oikein urakalla 😉 ! (Ainakin nyt tuntuu siltä.)

Siellä vielä tyhjänä odottelee uutta tulokasta <3 Unipesän bongasin paikalliselta FB-kirpparilta erittäin edullisesti! Ja viime viikolla Tiny Love rocker napper sitterin, jota olen myös kuolannut.. Sen hakemiseen täytyi pyytää apua ystävältä, koska en itse uskalla enää lähteä juurikaan ajelemaan, ja sitä odotellaan vielä kotiin saapuvaksi. 🙂 Yksi hankinta on vielä tekemättä, nimittäin Tulan kantoreppu, mutta sainkin juuri viestiä, että haluamaani kuosia on vielä tulossa verkkokauppaan! Jee <3 Kantoliinan olen saanut ihanalta serkultani ja ajattelin panostaa kuitenkin repunkin hankintaan, jos vaikka Jaykin innostuisi kantamaan 🙂 Neiti Materialismionnellinen taas vauhdissaan.. 😀 Jay naureskelikin, että mitä jos vauva ei tykkääkään noista sun jutuista. ”Ei sen tarvikkaan tykätä, vaan mulla on kivempaa ku on kivoja juttuja ympärillä!” 😉

Näköjään olen hieman unohtanut tilanneeni vielä muutakin: Sain juuri viestin postista, että pakettini vähänkäytetty.fi sivustolta on saapunut. Ensimmäistä kertaa viime viikolla selasin sivustoa ja kokeilumielessä pistin tilaukseen hieman vauvan vaatetta ja ehkä jotakin muutakin, hmm..

Tällaiset kuulumiset tällä kertaa! En ehkä ala enää tähän samaan tekstiin purkamaan aiempien luonnoksieni ajatuksia raskauden ja liikunnan yhdistämisestä ja niistä tunnetuista tunteista.. Nämäkin tuntuu tällä hetkellä jo niin kaukaisilta ja ollaan ennemminkin matkalla jo siihen seuraavaan etappiin, raskauden jälkeiseen liikuntaan. Enää ei pää räjähdä, kun ei pääse salilla ja on ihan kiva ottaa iisisti 🙂 Derby-porukkaa ja yhdessä tekemistä kyllä hirveä ikävä! <3 Ei paljon somettelut auta sitä asiaa. Mutta pian <3

-M

”Sitten, kun jään äitiyslomalle, minä…..”

Tiedättekö mitä kaikkea luulin tekeväni? 
Ensinnäkin, luulin nukkuvani a)hyvin, b)pitkään. Kyllä, olen satunnaisesti onnistunut tekemään tätäkin – joskus vain täytyy siirtyä sohvalle 😀 
Lisäksi luulin, että minulla on aikaa käydä salilla enemmän. Haha! 😀 Ei onnistu. Vireystila ei ole niin hyvä, että sinne kannattaisi mennä. Kerran, maksimissaan kaksi, viikossa olen käynyt hyvin pienesti yläkroppaa tekemässä. Eilen oli ensimmäinen ja viimeinen kerta tälle viikkoa – ehkä jopa viimeinen koko raskauden aikana. Pää on kyllä huutanut sinne enemmän haluavansa, vaan eilen tuli sellainen fiilis, että on ihan OK, jos tämä on viimeinen kerta täällä tähän väliin 🙂

Kyllä tämä loppuaika antaa itseni hyväksyä sen, että kaikki ei olekaan minun hallittavissani. Toivoisin pystyväni säilyttää tämän fiiliksen ja ajatuksen itsessäni myös, kun pieni ihme kasvaa kehoni ulkopuolella. Toivoisin, että en olisi enää yhtä ankara itselleni kuin aiemmin – toivoisin myös, että Jay ottaisi yhtä rennosti kotitöiden tekemättä olemisen suhteen kuin nyt. Vaikka, eihän sitä tiedä jos minusta kehittyykin tehosiivoava tapaus uuden tulokkaan myötä! 😀 Totuushan siis on, että Jay on minua ”siistimpi”. Minua ei ärsytä epäsotku yhtä paljon kuin häntä. Siivoan mieluiten juuri silloin, kun se inspiraatiokohtaus iskee. Kuin myös tyhjennän tiskikoneen mieluiten juuri silloin – miksi tekisin sen silloin, kun se jo valmiiksi ärsyttää?

Luulin myös ehtiväni keskittyä derbyyn liittyviin asioihin enemmän: katsoa pelejä, analysoida, oppia, opiskella, suunnitella.. Eih 😀 Keskittymiskyky on juuri sitä luokkaa ja lisäksi muistini temppuilee. Joudun kysymään itseltäni usein huoneesta toiseen siirtyessäni, että ”mitä ihmettä olin menossa tekemään?” On helppoa virkata ja katsoa samalla jotakin ihan mitä sattuu turhaa telkkarista. Viime viikonloppuna joukkueellamme oli pelipäivä hieman kauempana – sen voitokkaan ottelun verran maltoin makoilla sohvalla!

Sitten luulin myös ehtiväni nähdä ystäviäni enemmän! Ajella itsekseni vähän kaukaisempiakin kavereita katsomaan! Kuitenkin etukäteen on vain hirveän hankala sopia mitään, kun ei tiedä, miten yö menee ja minkälainen olo on seuraavana päivänä. Enkä viihdy auton ratin takana, se on väsyttävää. Harmi. Viime viikon vietin kyllä ihan tarkoituksellisesti lähes täysin itseni kanssa. Oli nimittäin aika saada operaatio pinnasänky jo valmiiksi – ja vähän kaikkea muutakin uuden tulokkaan tuloon liittyen. Näinkin hyvissä ajoin, kuin vain viikkoja ennen laskettua aikaa.. 😀 

Sängyn sävy onkin sellainen, mitä ei suoraan mistään värikartasta löydy 😉 Ja tuli juuri sellainen vanha turkoosi kuin halusinkin!

Näin ne vain päivät vierii, pianhan tuota pääseekin taas unten maille. Viime yö oli poikkeuksellinen. En osaa oikein sanoa nukuinko hyvin vai huonosti, mutta olin ainakin tietoisesti hereillä :D. Olin valmis sänkyyn saman tien jo, kun lapset menivät yhdeksän aikaan nukkumaan. Yhden aikaan heräsin ensimmäisen kerran kylkeä kääntääkseni ja vessaan mennäkseni, mutta en malttanut kun Jay otti kiinni <3 ! Kolmen aikaan heräsin taas ja teki mieli mennä sohvalle, mutta en malttanut kun Jay otti taas kiinni <3 Plää en kestä, Rakastan sitä niin paljon että ei järkiä.