Onneksi kukaan ei joutunut kuuntelemaan minua tänä aamuna, paitsi minä.

Olenkin tainnut mainita, että tiistai on minulle niinkuin maanantai Karviselle. 
Aamulenkistä myöhästyin hieman, 07:10 olin liikenteeseessä. Ja pahalla päällä. Tai ei pahalla. Ahdisti ja ärsytti. Ärsytystä ehkä ilmassa enemmän.

Siitä, miksi tuntuu, että ei kelpaa sellaisena kuin on?
Miksi ei osaa arvostaa sitä, mitä on?

Be yourself, the others are already taken.

Miksi haluaisi aina lisää?
Miksei saa suutansa auki, jos se vaikuttaisi asioihin?

Itselleni siis vihainen kai. Kuiteskin, tää päivä äkkiä ohi ja huomenna parempi ! Onhan meillä kaikilla näitä.
[Mutta miksi vasta huomenna, tämä päivähän ei ole vielä edes puolessa?!!]

Lauantain kekkerithän menivät loistavasti!

Syötiin, juotiin, naurettiin, pelailtiin aliasta ja twisteriä. Tanssittiin täysiä. Parhautta.
Pekonipiirakka sai kehuja, ja katosipa kuin myös kaikki kukkakaalipitsatkin! Maistui siis myös miespuolisille, eräs jopa sanoi, että kasvis-versio oli parempaa kuin jauheliha!

Tällainen pläjäys tällä kertaa, muistutuksena kai vain että välillä kiukuttaa.
Onneksi kuitenkin löytyy ystäviä, joille voi purkaa, ja mies, joka välittää <3