Voiko parempaa ollakkaan?

Kello 06:00. Olen avannut silmäni muutamaa minuuttia aikaisemmin. Kuulen vierestäni pyörinää ja ähinää. Kohta minua silitellään ja kaapataan kainaloon.
”Miten voi jo tähän aikaan herätä?” 
Samaa ihmettelin itsekin. Eilisen Suomi-Venäjä pelin jälkeen aloimme ottaa unta ja vain noin kuusi tuntia myöhemmin päätettiin sitten yhtäaikaa herätä, vaikka kummankaan ei olisi tarvinnut. 

Seiskan aikaan paistelin aamupalaksi bannareita, kaurahiutale ja luonnonjugu lisäyksellä. Puoli 8 aikaan Bamsse kömpi ylös, piirrettyjä ensin vähän katsomaan. Ja minusta oli niin ihanaa, kun sai heräillä niin rauhassa! Kun sai aikaa elämäni tärkeille ihmisille. [Ja bannareita tehdessäni toivoin, että olisin jo kauan tiennyt, että aamupalaksi voi paistaa (terveellisiä) lättyjä.]

Kelllo 11:00. Salille. Ihanaa. Ja vielä ihanempaa, että olimme salin ensimmäiset ja ainoat.

Aika täydellinen aloitus viikolle.

Äitienpäivä oli myös huikea. Heräsin ensimmäisenä, vaikka kello ei ollut soimassa, vaikka olin nukahtanut yöllä hetkeksi sohvallekin katsoessani Euroviisuja.
”Äiti mää yöllä näin kun kävin vessassa nollakaksi viisitoista, niin sää nukuit sohvalla.” Nousin siitä 02:30 ja siirryin sänkyyn 😀
No, aamulla Jay ajoi minut myös takaisin sänkyyn. Ainakin kaksi kertaa. Sitten sain aamupalan sinne ja katsoin Karvista.

Ystäväni ja kummitytsy tulivat kylään, käytiin hänellekkin ruusu ostamassa. Määkin sain, ja (jäde)kakkua kanssa!

Have you koskaan syönyt kakkua Kapteeni Amerikan ja Iron Manin kanssa?
Me olemme.

Ihania päiviä kaikille toivotellen ^_^ !