One word. New.

Mmoi.
[Ja tämän sanan jälkeen seuraa pelkkää tyhjyyttä. 
En tiedä, mitä kirjoitan.]

Minä olen Marita, hauska tavata/kiva kun eksyit tänne.
Asun keskellä ei-mitään, tulossa kovasta menneisyydestä, menossa sinne minne tie vie.
[Mikä tie ? -Tuo tie.
Mun tie.]

Menneestä tiedän kaiken, vaikken välttämättä muista, ja tulevaan suunnistan innolla ja ilolla, 
yrittäen nauttia tästä hetkestä.
[Paino sanalla yrittäen. Aina se ei nimittäin onnistu, tai on hyvinkin vaikeaa.]
26 vuotta olen kulkenut, enkä tiedä mitä teen isona. Syksyksi olen hakenut pariin oppilaitokseen, mutta se on vasta se syksy, joka näyttää sen hetkisen tien.

Oikeastaan jo eilen minusta tuntui, että olisi ollut hyvä päivä aloittaa uutta. 
Tein tämän kuitenkin vasta tänään. Myös tänään tämä tuntui hyvältä.
Läpi elämäni olen purkanut oloani kirjoittamiseen. Ehkä minusta voi olla apua, kun jaan tekstini. 
Olen pitänyt blogia myös aiemmin. Jouduin sulkemaan sen, sanotaanko että sen hetkisen elämäntilanteen vuoksi. Nyt olen vahvempi ja voin taas kohdata kaiken, mitä tällä elämällä on minulle antaa, tai millä se haluaa minua koetella. Jos tätä koettelemusta ei olisi ollut, en olisi nyt tässä. Ja asioista viisastuneena osaa valita lähelleen ihmiset, jotka eivät tahdo satuttaa sinua. 
”You were given this life, because you’re strong enough to live it.”

Ahdistus, pelko, ilo, suru,
onnellisuus ja elämä, hetket, asiat jotka tapahtuvat tunteiden myllertäessä.
Hyvien ja huonojen.
Niistä minä haluan kirjoittaa teille,tunteista ja elämästä, ja jakaa ihmettelyni ja kokemukseni.
 
Tällä hetkellä ihmettelyssä, täysi kuu.
Saattelin Bamssen kouluun ja muutaman kilometrin lenkin kautta poikkesin äidille aamuteelle.
Siinä jutustellessamme hoksasin yhtäkkiä, että nyt elämme taas täyden kuun aikaa. 
Eilinen ja nämä viitisen tuntia tätä päivää, eivät ole olleet minulle henkisesti kovinkaan kivoja. Painajaisia yöllä, ja eilen tosi herkillä/väsynyt=itkua. 
En tiedä mistä se tuli, mutta sitten naureskeltiin jo, kun sille ei tullut loppua 😀 Purkauduin asiasta ystävälleni, ja tuumasin, että tämän tunnemyrskyn loppua odotellessa on ihan hyvä pelata Twisteriä ja leipoa sämpylöitä. (”Anteeksi, vaan en voi olla kuvittelematta, että sä märiset siellä samalla ku pelaat Twisteriä ja pyörittelet sämpylöitä.” 😀 <3)
[En itke nykyään todellakaan niin paljon, ilmeisesti kaikki turhautuminen tulee sitten kerralla.]

Ja kun hoksasin täyden kuun, hoksasin myös viime jaksolla miettineeni, että siitäkö johtuu uneni,painajaiseni, jotka johtavat väsymykseen, alakuloon ja itkuisuuteeni. Koska sitä edellisellä kerralla reagoin samalla tavalla. Sen edellisen edellistä kuunkierron aikaa en muista.
Yritän olla muuttumatta ihmissudeksi tätä pohtiessani,mahtavaa tiistaita sulle !

Now playing: OneRepublic – Counting Stars