Loppuu se negatiivisuuden tunne !

Havahduin siihen. Vähän ennen aamu kuutta.
Aamujoogailin olohuoneemme lattialla, kun se iski.
Nyt on ollut liian negatiivinen ajatusmaailma! Mikään ei oo ikinä hyvin. Minunhan oli tarkoitus olla yli-iloinen ja onnellinen kaikesta! ..you know what I mean.

No mitä minä olen sitten kuluneella viikolla tehnyt? Ollut pahalla päällä. Ja väsynyt. (No ok, olin viikon kipeänäkin tuossa että..)
Stressannut kodin siisteydestä ja tenavien terveellisestä syömisestä. Maanantaina en vielä päässyt salille, ja kun tiistaina menin, luulin että myös loppupäivä pistäisi minut hymyilemään samalla tavalla kuin sieltä lähtiessä. 

Nöyh. 
Aivan veto pois. Kroppa huuteli neljän aikaa päikkäreitä, vaan siinä piti Bamssen läksyjä pähkäillä ja alkaa laumaa ruokkimaan, joten ne jäi. Illalla seiskan aikoihin en meinannut pysyä enää hereillä, joten tiuskimiseksihan se meni. 
Eilen olin vähän viisaampi ja pötköttelin hetken sohvalla, kun toiset olin saanut koulusta ja tunti piti odottaa että Bamsse hakea. Sitten saikin reilu kaksi tuntia herra tokaluokkalaisen kanssa taistella läksyjä äidinkielen kaunokirjoituksesta. Missään muussa vaiheessa en tainnut päivän aikana hymyillä/nauraa/iloita, kuin salilla ja illalla, kun käytiin porukalla jäällä..
Salillakin tosin teen sitä enimmäkseen yksin, kuuntelen omaa musiikkia ja jemmailen sarjojen välillä. Yritän olla laulamatta. Hyvä biisi pistää hymyilyttään, varsinkin jos kohdalle osuus joku ”tilanteeseen sopiva”. 
Eilen oli kuitenkin salituttuja,kaksi naista ja toisen aviomies, niin yhdessä hieman naureskeltiin siinä, aiheena jalkojen saaminen niskan taakse.

Surullista! Kun siihen olisi oikeasti niin paljon aihetta! Siihen iloon. Mun pää ei vaan tajua sitä, joten ei tässä auta kuin ruveta pakottamaan..
En tiedä palaudunko vielä flunssasta, vai epäilenkö kevätväsymystä? Lepohetki kuitenkin sallittava itselleni, kunpa vain sen pystyisi tekemään ilman huonoa omaatuntoa!

Vaan ei luovuteta edelleenkään!
Näillä eväillä tähän aamuun!