And so I thought..
”Sitten, kun jään äitiyslomalle, minä…..”
Tiedättekö mitä kaikkea luulin tekeväni?
Ensinnäkin, luulin nukkuvani a)hyvin, b)pitkään. Kyllä, olen satunnaisesti onnistunut tekemään tätäkin – joskus vain täytyy siirtyä sohvalle 😀
Lisäksi luulin, että minulla on aikaa käydä salilla enemmän. Haha! 😀 Ei onnistu. Vireystila ei ole niin hyvä, että sinne kannattaisi mennä. Kerran, maksimissaan kaksi, viikossa olen käynyt hyvin pienesti yläkroppaa tekemässä. Eilen oli ensimmäinen ja viimeinen kerta tälle viikkoa – ehkä jopa viimeinen koko raskauden aikana. Pää on kyllä huutanut sinne enemmän haluavansa, vaan eilen tuli sellainen fiilis, että on ihan OK, jos tämä on viimeinen kerta täällä tähän väliin 🙂
Kyllä tämä loppuaika antaa itseni hyväksyä sen, että kaikki ei olekaan minun hallittavissani. Toivoisin pystyväni säilyttää tämän fiiliksen ja ajatuksen itsessäni myös, kun pieni ihme kasvaa kehoni ulkopuolella. Toivoisin, että en olisi enää yhtä ankara itselleni kuin aiemmin – toivoisin myös, että Jay ottaisi yhtä rennosti kotitöiden tekemättä olemisen suhteen kuin nyt. Vaikka, eihän sitä tiedä jos minusta kehittyykin tehosiivoava tapaus uuden tulokkaan myötä! 😀 Totuushan siis on, että Jay on minua ”siistimpi”. Minua ei ärsytä epäsotku yhtä paljon kuin häntä. Siivoan mieluiten juuri silloin, kun se inspiraatiokohtaus iskee. Kuin myös tyhjennän tiskikoneen mieluiten juuri silloin – miksi tekisin sen silloin, kun se jo valmiiksi ärsyttää?
Luulin myös ehtiväni keskittyä derbyyn liittyviin asioihin enemmän: katsoa pelejä, analysoida, oppia, opiskella, suunnitella.. Eih 😀 Keskittymiskyky on juuri sitä luokkaa ja lisäksi muistini temppuilee. Joudun kysymään itseltäni usein huoneesta toiseen siirtyessäni, että ”mitä ihmettä olin menossa tekemään?” On helppoa virkata ja katsoa samalla jotakin ihan mitä sattuu turhaa telkkarista. Viime viikonloppuna joukkueellamme oli pelipäivä hieman kauempana – sen voitokkaan ottelun verran maltoin makoilla sohvalla!
Sitten luulin myös ehtiväni nähdä ystäviäni enemmän! Ajella itsekseni vähän kaukaisempiakin kavereita katsomaan! Kuitenkin etukäteen on vain hirveän hankala sopia mitään, kun ei tiedä, miten yö menee ja minkälainen olo on seuraavana päivänä. Enkä viihdy auton ratin takana, se on väsyttävää. Harmi. Viime viikon vietin kyllä ihan tarkoituksellisesti lähes täysin itseni kanssa. Oli nimittäin aika saada operaatio pinnasänky jo valmiiksi – ja vähän kaikkea muutakin uuden tulokkaan tuloon liittyen. Näinkin hyvissä ajoin, kuin vain viikkoja ennen laskettua aikaa.. 😀
Sängyn sävy onkin sellainen, mitä ei suoraan mistään värikartasta löydy ;) Ja tuli juuri sellainen vanha turkoosi kuin halusinkin!
Näin ne vain päivät vierii, pianhan tuota pääseekin taas unten maille. Viime yö oli poikkeuksellinen. En osaa oikein sanoa nukuinko hyvin vai huonosti, mutta olin ainakin tietoisesti hereillä :D. Olin valmis sänkyyn saman tien jo, kun lapset menivät yhdeksän aikaan nukkumaan. Yhden aikaan heräsin ensimmäisen kerran kylkeä kääntääkseni ja vessaan mennäkseni, mutta en malttanut kun Jay otti kiinni <3 ! Kolmen aikaan heräsin taas ja teki mieli mennä sohvalle, mutta en malttanut kun Jay otti taas kiinni <3 Plää en kestä, Rakastan sitä niin paljon että ei järkiä.