Opening up?

Kerran kuussa. Niinhän minä olen tainnut haastella, että siihen pyrin.
Kohta kaksi kuukautta aikaa viime postauksesta. [Mietinpä vain, että kuka näitä jaksaa lukea, ja samalla kiitän teitä, jotka luette.]

Mitä sisältyy viimeiseen kahteen kuukauteen? 
Salilla uusia ennätyspainoja. Pari viimeistä viikkoa huimia nousuja.  Sitä ennen hurjan paljon sairastelua. Flunssaa tms. 
Pelkoa viisaudenhampaan poistosta, joka lopulta kaksi päivää sitten, tämän viikon keskiviikkona poistettiin viidessätoista sekunnissa. Kinastelua. Kiukuttelua. Elämänarvojen pohdiskelua. Itsensä tutkiskelua. Haaveilua. Uskallusta sanoa, mitä haluaa. Materialismionnellisuutta ja myös onnea tietyistä hetkistä, joista on osannut nauttia. Vaaleiden hiuksien ikävöintiä. Herkuttelua. Laatuaikaa, laatu hetkiä. Avautumista.

 

 

Salihomma taitaa olla se, mistä jauhan aina. Jätetään se tällä kertaa vain mainintaan noista enkoista. Pari viikkoa sitten oli käytävä tyttöjen kanssa ulkona, koska ”Marita ei oo vähään aikaan käynyt missään muualla ku siellä salilla !” No kyllähän me sitten käytiin, paikallisissa nimittäin! Kyllä! Molemmissa! Karaokeakin uskaltauduin pitkästä aikaa laulamaan (Lue: Huutamaan). Ensin leppoisasti Haloo Helsinki-Maailma on tehty meitä varten, ja toisena vetona PMMP-Rusketusraidat. Onneksi oli ystävä toisen mikin jatkeena!
Vappuna ollaan taas ystäväporukalla lähdössä. Nyt on herkutteluviikonloppu muutenkin menossa, koska Bamssen 9-vuotisjuhlat. Niin haluaisin sitten vapun jälkeen aloittaa jonkun uuden kivan ohjelman tms ! Saisi kunnon rytmin taas, että voisi vain keskittyä käymään siellä salilla. Ok, aiheen vaihdos.

Bamsse pyörähti isänsä kanssa Suomen rajojen ulkopuolella. Kävi siis ulkomailla ensimmäistä kertaa ilman minua ! Tuliaisia Bremenistä:

Kaiken sen muun lisäksi, mitä odotan, Avengers: Age of Ultron leffaa olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Ihanapa yllätys oli, kun näin ensi-ilta viikolla pääsin sen katsomaan ! Jay vei minut sinne eilen ja olipa hyvä :) Viihdyin. Tuskin koskaan unohdan ensimmäisen Avengers-leffan kyllästyttävää 40 minuuttia kestävää taistelukohtausta. Ultronin aikana tajusin, että ”Tässä on jo KOLMAS taistelukohtaus putkeen, enkä halua että tämä loppuu!” Thorin vasarasta oli myös huippuja heittoja, ja vaikka suosikkini Iron Man jäikin vähän taka-alalle, nautin tästä elokuvasta suunnattomasti. Menisin vaikka heti katsomaan sen uudestaan !

Elämänarvoista. Haaveilusta. Itsensä tutkiskelusta ja siitä, mitä haluaa. Siitä haluaisin uskaltaa kirjoittaa. 
Onko se väärin, kun 27-vuotiaana ei tiedä mitä tekee tällä elämällä, joka on annettu? Tietäisi ainakin yhden asian, mitä haluaisi tehdä, vaan joka ei ole vain itsestä kiinni. Luulisi ainakin tietävänsä. Onko se elämän tuhlaamista, kun sitä odotellessa tekee jotakin aivan muuta, tai toisaalta ei tee mitään? 

Eih, kyllä on tämä kirjoittaminen vielä hakusessa. Jätetään taas kaikki avoimeksi ja arvailuksi, ja uskotaan siihen että kaikki järjestyy. Everything happens for a reason. 
Vaan lukaiskaapa täältä, mistä minäkin inspiraationi olen saanut tämän oman tekstini jälleen avaamiseen:
http://fitnesspaskaa.blogspot.fi/

Heitetään loppukevennykseksi tämä #annalapsesipukeasinut asupäivitys, jota tänään vietettiin. Hallilla vietin aamun ihan treenikamppeissa, vaan lupasin jo, että puen sinnekin joku kaunis päivä ylleni sen, mitä käsketään. Ja aioin viettää tällaista päivää useamminkin!