Rakas Raskaus (and ”the most wonderful things”)
Hyvää alkanutta tätä vuotta ! Oma vuodenvaihteeni alkoi 3 tunnin yöunilla: Jaksoin valvoa jopa yli puolenyön, vähän ennen 01:00 olin jo sängyssä. Kuitenkin klo 04:12 loppui jo unet. Ensin yritin tunteroisen ehkä pyöriä, sitten luovutin. Söin aamupalan ja vyörähdin sohvalle: elokuvaksi valikoitui X-Men : The Last Stand. Uni kuitenkin vei voiton jossain vaiheessa, enkä tällä kertaa katsonut elokuvaa loppuun asti.
Tämän jälkeen ollaankin sitten tasaisesti herätty joko 04-05 välillä, noustu viimeistään vähän ennen 06, kun Jay on lähtenyt töihin tai vaihtoehtoisesti vedelty unia jopa klo 9 asti! Tänään heräsin vähän jälkeen 03.. Onneksi Nukkumatti korjasi aamu viideltä nautitun aamupalan jälkeen vielä hetkeksi.
Ystäväni sanoi, että hänellä on tuoreessa muistissa nämä loppuraskauden pätkäunet. Ai mitkä? Minä kun luulin, että nyt vihdoin saan nukkua! Olenhan ollut kaksi päivää virallisesti jo äitiyslomallakin! Eikä varmasti Bamssea odottaessa ollut tällaisia ongelmia, eihän nukkuminen voi olla minun kohdallani ongelma 😀 ! No, näillä kuitenkin mennään mitä on saatu 🙂 Reenataan sitä edessäolevia yövalvomisia varten sitten !
Törmäsin tuossa yksi ilta internetin ihmeellistä maailmaa selatessani eräällä keskustelupalstalla mielestäni vallan mainioon tekstiin . Otsikko oli sarjassamme ”Miksei kukaan oo koskaan kertonu, miten p*rseestä raskaus on?”, ja siihen oli vallan hauskasti ja karkealla kielellä listattu erilaisia asioita, osa sellaisia, jotka eivät välttämättä tulisi mieleenkään. Itse olen päässyt todella helpolla, minun kohdallani on toteutunut seuraavanlaisesti:
– Järkyttävä väsymys. Kokoajan.
– (aamu)pahoinvointi on lähtenyt syömällä, kertaakaan ei ole tarvinut oksentaa. Tosin pahoinvointi oli alkuraskaudessa hyvinkin pysyvä olotila. Ja joskus piti syödä mitä ikinä nyt vaan sai kurkusta alas..
– Tisseihin sattuu kun pitää rintsikoita, tai kun niitä ei pidä.
– Käveleminen on kamalaa, juokseminen ei ole edes vaihtoehto.
– Hikoilen, vaikka en tee mitään.
– Jalat puutuu, kun kävelen. Ne puutuvat myös kun istun (enkä välttämättä edes niiden päällä).
– Vessahätä. Kokoajan.
– Hajuherkkyys. Kerran meinasin oksentaa derby-treeneissä, kun tajusin, miten pahalle derbyilijän kamppeet todella haisevat.. Eikä kyseessä ollut edes omat kamppeet 😀
– Keskiraskaudessa myös nälkä oli kokoajan. Nyt ei enää mahdu niin paljoa. Ei kerralla, eikä erissä.
– Hormoniheilahtelut ovat mielestäni olleet aika vähäisiä. Kerran olen lähtenyt ovet paukkuen 😀 E-pillereiden aikaan oli paljon kamalampaa! (Niiden käytöstä siis useampi vuosi, e-renkaan jätin vuosi sitten joulukuussa pois, ja sanoisin, että aikalailla samanlaista oli mielialat, kuin nyt raskauden aikana. (Miksei oikeasti voida muka joskus tuntea kovempaa jotakin, miksi se johtuu naisilla A-I-N-A hormoneista..))
– Kuin myös mielitekoja en laske itselläni liittyväksi raskauteen. Olen joutunut niin vesimelonia kuin pitsaakin himoitsemaan pelkän televisiomainoksen perusteella niin kauan, kunnes olen sitä saanut: niin raskaana kuin ennenkin sitä.
– Ja nyt tuoreimpana siis nämä ”uniongelmat”. 😀
Sellainen setti. Pitkähän tuo lista minullakin on, vaan en valita 🙂 ”Voiton” puolella, lähempänä maalia tässä jo ollaan ja nautitaan nyt päivä kerrallaan näistä pätkittäisistä unista yms. 🙂 Pian saan nukkua mahallani, syödä mitä haluan (lue: aurajuusto ja superfoodit, jotka olen jättänyt pois kun en ole ollut varma niiden käytöstä), pystyn liikuttamaan ja hallitsemaan kroppaani taas itse.. Ja ennen kaikkea: pääsen tapaamaan tämän pienen ihmeen ja pitää häntä sylissäni, ja Rakastaa <3 !
Jotenkin ajattelin, että en tulisi tällaista, tai juuri muutakaan tekstiä raskaudestani julkaisemaan. Joten voi olla, että tämä jää ehkä ainoaksi. Tässä linkki keskustelupalstalle, josta voi innostuksen lähteeni käydä lukemassa 😀 Suosittelen! (Ei vakavamielisille.)
Raskausaikani on tosiaan käynyt läpi tunnemyrskyn jos toisenkin, olen kokenut elämän ihaninta ja surullisinta aikaa, yhtä aikaa. Niiden tuomien asioiden hoitaminen ja järjestäminen, jotka eivät vielä tähänkään päivään mennessä ole täysin ohi.. Se tunne on hyvin ristiriitainen, kun olet samaan aikaan maailman onnellisin, tuntien siitä syyllisyyttä. Kuitenkin, päivä kerrallaan, nautitaan tästä hetkestä, koska tämä on kaikki se, mitä meillä on. Ollaan kiitollisia siitä.
Parhautta hetkeesi
-M
