Se iski sitten sellaisen taudin, että oksat pois.
Maanantaina oli järkyttävä pääkipu. Hetkittäin myös tiistaina. Kumpanakin aamuna kävin kuitenkin salilla. Tiistai iltapäivästä pyöritin töitä yksin torstaihin asti. Tiistai-iltana pääkipu yltyi, keskiviikko aamuna heräsin kurkku kipeänä ja torstaina kaaduin äitini sohvalle ja nukahdin samantien, kun töistä sinne saavuin. Kotiin en jaksanut lähteä, vaan jäin odottamaan kunnes Jay pääsee töistä. Se on mua hyvänä pitäny, niin eiköhän tästä tervehdytä:)! Tympäsee vain, kun salihommat vähän kesken jäi.. Tarkoitus oli vielä 3 viikkoa täysiä. Koska. Sitten. Tattoo time. Can’t wait.

Mitenkäs se tämä perjantai kolmastoista sitten?
Päivän urheilusuoritus: Kaupassa käynti (autolla).
Paras paikka: Tämä sohva.
Söin: Jay paisteli munia ja pottuja ennen kuin meni töihin. Rahkapitsan tein (feta ananas ja Mutti-tomaattikastike<333). Suklaata!
Juoma: Mustaherukkamehutiiviste. Finrexin, eukalyptus.
Henkilö: Iron man. Katsoin kolmos leffan, ja nyt ykkösleffan ekstroja.

Asiastahan voimme olla montaa mieltä, vaan kyllä se on mun The Superhero. Paras Avengeri. Tyyppi on ulkoa vahva ja koskematon, sisäisesti haavoittunut. Kuitenkaan ei myönnä sitä itselleen. Puku on vain kuori, mutta huikea sellainen! Sydän on kirjaimellisesti särkynyt. Tony Stark on supersankari, siltikin vain ihminen. Supersankari, koska hän haluaa olla! Tehty kaikkien vihattavaksi, josta ei kuitenkaan voi olla pitämättä. He’s cool. [Tony Stark opetti minulle, sai minut viimein tajuamaan, että niistä paniikkokohtauksista selvitään.]

Huomiseksi ystävänpäiväksi olisi tarkoitus tehdä suklaisia valentinen leivoksia.
Ja huomenna pesen pyykkiä. 

Viikonloppuja ihmiset, 
muistakaa lepäillä, jos olette kipeinä ja hoitaa toisianne 🙂 !