The feeling when your day is running out.

Tiedätkö sen tunteen?
Kun päivä loppuu kesken.
Minulle uhkasi tänään käydä juuri niin.

Kotiuduin Bamssen kanssa siinä seiskan aikaan. Bamsse meni koulun jälkeen ystävämme luo, minä suljin kaupan oven klo 17:10 ja suunnistin hakemaan Hilimaa. Tänään elämäni punaisen ferrarin, Force Kympin ja minun yhteinen matkamme tuli (kenties, toivottavasti ei) tiensä päähän. Matka, joka olisi parin-kolmen kuukauden päästä tullut 12 vuotta täyteen.

Hyppäsin Hiliman selkään. Se ei rämissyt. Ei kolissut. Istuin korkealla. Vauhti tuntui hyvältä, kuten kyyti yleensäkin, kunnes takapuoleen sattui. Hilmaa oli raskasta polkea. Force Kymppi oli ollut kevyt, ja penkki pehmeä, kyyti tasaisen töyssyistä. Uskon kuitenkin, että mustan uljaan ratsuni kanssa tulemme myös toimeen. Ferrariani en kuitenkaan heti hylkää.

Pääsin ystäväni pihaan ja laitoin Hiliman ensimmäistä kertaa parkkiin. Hymyilytti. Sen kanssa ei tarvinnut taistella. 
Avasin ystävättäreni oven ja ihana pullan tuoksu tuli minua heti vastaan. 
”Voi ihanaa täällä tuoksuu korvapuusti!” Huudahdin iloisesti heti ovella, vaikka mielessäni kirosin, koska tiesin, että en olisi voinut vastustaa kiusausta. 
”No ne meni ihan pilalle,” sain vastaukseksi, ”Vaan saatiinpa ainaki naapurit kateellisiksi!”
😀
Tuoksu tosiaan oli taivaallinen, ja vaikka pullat eivät olleetkaan syömäkelpoisia, minun mielestäni ne olivat ihania! Kuten myös ystäväni, joka vain kikatteli kanssani näille hassun muotoisille puusteille. Voiko parempaa ollakaan?

NO VOI!
Nimittäin teekupin ja skyrin tuhottuani, istuuduin sohvalle ja kuikkasin Facebookin viestiboksissa näkyvän yhden uuden viestin. Toinen ystäväni ilmoitti minulle Batman-leggingseistä (kalsarit)! H&M:n verkkokaupassa! Sinnehetinyt jos haluat, itse klikkasin jo 😛 

Nimittäin. Tais olla jollakin Suicide Girls:llä, jolla viime syksynä jalassa moiset näin. 
”Haluanhaluanhaluan.”
Joulukuun alussa syntymäpäivänäni Jay kertoi etsineensä kissojen ja koirien kanssa, ja samaa olin tehnyt itsekin.
Joten, tämä oli huibbukivaylläri, kiitos ja kumarrus ystävälleni tästä infosta <3! 
En olisi koskaanikinä itse näitä tuolta löytänyt. Koska itsehän siis INHOAN leggingsejä. En omista yksiäkään, ystävältäni olen joutunut pakon edessä lainaamaan. En ole edes varma kirjoitanko sitä sanaa oikein. Vaan saapa huomata nakellaanko sitä maalipönttöjä koko kesä bätmänkalsarit jalassa ;)

Eli siis bullaa ja Batmania töiden jälkeen tänään, ja kello seitsemän kun kotiin päästiin. Minä-haluan-vielä-tehdä-tänään-lista miljoonapitkä. Asiat,jotka-pitää-tehdä-ennen-kuin-Bamsse-menee-nukkumaan-lista ensin käteen. On yhtä kuin tunnit loppuvat kesken tältä päivältä.
Iltapalaksi saatiin pyöräytettyä uunipuuroa(?) uudella reseptillä! (Itseasiassa olisin HALUNNUT tehdä the korvapuustien-”korviketta”, jostain kumman syystä ;D Eikä helpota, että tuolla Suomen paras leipomo-sarjassa pyörii parhaillaan korvapuusti-jakso.. :D Vaan melkein ylikypsä banaani huuteli pöydällä, että minut on käytettävä. Ja kun pullaan ei tule banaania, niin kai tämä sitten puuroa oli.)
”OHO, tämähän on hyvää!” Kuului ekaluokkalaisen suusta,joten.. ;)

OHO-uunibuuroa!
(hunajainen banaani-kaurahiutalesekoitus uunissa)

1 banaani
1 muna
1dl kaurahiutaleita
1rkl mantelijauhetta
1tl leivinjauhetta
loraus rasvatonta maitoa

Muussa banaani haarukalla, lisää muut aineet, sekoita tasaiseksi.
 

Laita uunin kestävään astiaan, esmes. lautaselle/kulhoon:
1dl kaurahiutaleita
1rkl 100% kaakaojauhetta
0,5rkl hunajaa
tilkka maitoa

Sekoita keskenään. Kaada vaalea taikina päälle/reunoille, sekoita summittaisesti fiiliksen mukaan :)
Uuni 200 n. 15 min !

 

Eilenpä kikkailukokkailut menikin sitten sillälailla, että mun proteiinikääretorttutaikinasta tuli liian paksua, eikä se levinnyt paistinpannulle haluamallani tavalla, vaan jäi liian paksuksi. Hyvää se oli, ja syötiin silti! :D Kehittely vaiheessa siis. Kello alkoi uhkaavasti lähentyä sitä aikaa, että Bamssea vastaan lähdettävä, joten (melkein) normaalin kääretorttutaikinan perunajauhoista (+mantelijauhoja nakkasin sekaan) pyöräytin ja paistoin pikaisesti uunissa. 

Smoothieta nautittiin kääretortun kera, banaani-avocado-paahdettua maapähkinää ja maitoa. Plus sitä sataprosenttista kaakaojauhetta. Namnam.

Vaan onneksi se on vain tunne.
Että päivä loppuu kesken.
Vaan en minä enää tänään tartu pensseliin kuitenkaan, vaikka niin suunnittelin. Onhan näitä iltoja ;) Tosin tätä projektia siirtänyt jo melko kauan.. Ja mielessä vaikka mitä (ja paljon turhaakin.)