When there’s too much.

Tiedättekö sen tunteen,
kun on meneillään aivan liian paljon kaikkea.
kun sanot että pystyt hoitamaan sen kaiken,
kun tunnet että pystyt käsittelemään sen kaiken,
kun et ole kuitenkaan aivan varma siitä. 

Tiedän, että nyt on meneillään aivan liikaa. 
Tiedän, että nämä kaikki toisistaan erilliset asiat eivät ole minun ansiosta tässä yhdessä läjässä, ja tiedän, että minun ei tarvitse kohdata niitä yksin.
Että minun ei tarvitse hoitaa niitä yksin – Miksi se sitten tuntuu siltä? 

Koska olen tässä yksin.
Kukaan muu ei ole minä, kukaan muu ei tunne niin kuin minä, 
kukaan muu ei ajattele asioista niin kuin minä. Olen siis aina yksin, huolimatta ihmisistä ympärilläni. 

Se, että oon alkuvuodesta asti ollut monessa paikkaa ja yrittänyt aikatauluttaa itseäni.. Voin kertoa, että se ei ole helppoa. Varsinkin, kun tulee niitä hetkiä, kun aikataulut ovat vielä aivan auki, et pysty suunnittelemaan mitään, etkä tiedä yhtään missä tulet olemaan ja milloin. Se tunne, kun langat eivät ole sun omissa käsissä, se ei sovi minulle. Hätäännyn liian helposti, ja asiat tuntuvat räjähtävän käsiin. 

Tämän hetkisen tulevaisuuteni räjähtävät asiat alkavat ihan heti tämän illan treeneistä. Tällä hetkellä tuntuu, että en toimi täysiä, enkä ole iskussa. Suru on pinnassa, mutta en haluaisi valmentajan roolissa mennä näyttämään sitä tänään joukkueelle.
Myös kotini räjähtää. En ole mikään siivousintoihminen. Kun en tee mitään, ei tapahdu mitään. 
Ensi viikon järjestelyjä en jaksa murehtia, ne menevät omalla painollaan kuten menevät – ja se on ihan OK. Mutta juuri sen takia kaikki muu homma seisoo. Tuntuu, että en pysty hoitamaan mitään ennen kuin ensi viikko on ohi. Harmittaa, kun en voi keskittyä iloiseen asiaan, joka tulee heti tämän suruntäyteisen päivä jälkeen.

Ensi viikon jälkeen tulee jo kiire paikata kaikki kasaantuneet asiat. Näyttöviikon hoitaminen, suunnitelman täydentäminen, kaikki joukkueeseen liittyvät hoidettavat asiat sekä peliviikonloppu samalle viikolle näytön kanssa. Ja minua ahdistaa niin suuresti, kun en pysty näyttöviikolle vielä antamaan aikaani! Ahdistaa tämä kodin tämänhetkinen tilanne! (Kaiken muun kotona tapahtuvan normaali elämisen lisäksi konmaritus ja kirpparipöytä hoidettavana.) Teen parhaani ja se riittää, I know.. Olisi vain kiva jos ne langat olisi kädessäni jo nyt. Voimat vain ovat valitettavasti rajalliset.

Edelleen, sitä mieltä, että kaksi minua olisi ihan kiva.
-M