6 kuukautta
Poika on jo puolen vuoden ikäinen, mihin se tuo aika oikein menee?
Pyhäkoulutukkapotretti
Hyväntuulisuus ei ole pojasta hävinnyt. Päden kanssa voi huoletta lähteä melkein mihin vaan ja jos meno on tarpeeksi jännää, ei edes ohi kiitävää ruoka-aikaa hoksata vasta kun autossa. Vieraat onkin kyselleet että kiukutteleeko tuo lapsi koskaan. No, kiukuttelee se. Jos on väsy tai nälkä niin tulee kitinä. Suoraa huutoa tulee kun väsyneenä vähän sattuu (pää kopsahtaa tms.) mutta se laantuu aika äkkiä.
Naurua tulee suusta paljon kitinää ja huuto enemmän, mm. vauvan syömisestä tai ihan jo siitä hauks-hauks-äänestä. Myös se, että äiti tai isi ilmestyy pinnasängyn viereen aamulla kun herra on herännyt, aiheuttaa kiherrystä. Välillä myös nauretaan näennäisesti mille vaan, mutta kivahan se on että on hauskaa.
Syömiset on määrällisesti vähentyneet, vaikka kiinteää ruokaa ei juurikaan vielä mene mahaan asti. Kai sitä maitoa ryystetään kerralla enemmän, sillä syöntivälit saattavat olla 4-5 tuntia päivälläkin. Öisin syödään edelleen 1-2 kertaa, suhteellisen kivuttomasti. Yllättäen muutamana yönä on jo menty syömättä noin 8-9 tunnin pätkiä, ei tokikaan kokonaan nukkuen, vaan välillä pitää öisinkin jutella ja tarkistaa että äitikin on hereillä.
Päikkärit on edelleen aika vaihtelevan mittaisia, mutta nyt tuntuu ettei yli kahden tunnin unia oikein vedetä millään, niitäkin ehkä joka kolmas päivä. Kiukku ei kuitenkaan korreloidu mitenkään päikkäreiden mitan tai määrän mukaan, joten propsit siitä.
Lelujen kanssa on huomattavissa jo hienompaa motoriikkaa, esmes ranne tekee monesti hienostunutta kuninkaallisvilkutusliikettä. Toki kaikki lelut ja muut käteen sattuvat asiat menee suuhun.
Ääntelynä tällä hetkellä on trendikästä hymistä tai kiljua. Myös kaikki häähäilyt on edelleen pop, hääi tai hiii kuuluu monesti suusta. Älinät on pidentyneet, nyt poika saattaa äännellä helposti kymmenenkin minuuttia yhtäkyytiä.
Liikkumista harrastetaan pyörimällä, selällään hetkuttelemalla sivuttain ja mahallaan lattialla taaksepäin nostamalla rintakehä yylös ja sitten työntämällä käsillä. Tuntinopeus on jo kymmeniä metrejä, etenemis takenemistyyli muistuttaa hieman etanaa, limaista kuolavanaa voi seurata missä vauva menee. Jää myös monesti jumiin pöydän alle jalkojen mennessä tuolin jalan molemmin puolin. Tarvii myös kai kohta balleriinatossut, sillä hakkaa varpaita lattiaan jatkuvasti.
Tästä se meni..
..ja näin se kommentoi mennessään.
Tarttuu kaikkeen mihin yltää ja yltää jo huomattavasti pidemmälle kuin ennen. Vatsalihaksilla ponnistaa aika tehokkaasti sylissä takakenosta etukenoon alta aikayksikön. Ei voi olla enää pöydässä sylissä kuuman teekupin läheisyydessä.
Tykkää uudestakin kantoliinasta, tosin selkään sitominen on vielä ilmeisesti liian hidasta, siinä monesti tulee melkeinkiukku. Nukkuu liinassa hyvin ja nukahtaa siihen helposti. Tämä pelasti kahdet hautajaiset kun poika ei nukahtanut pelkkään syliin, millään.
Hampaita on kaksi, pikkunysät alaleuassa. Ei passaa laittaa enää sormia suuhun, sillä puremiset sattuu huomattavan paljon. Kuolaa edelleen litratolkulla.
On tähän mennessä maistellut kurkkua, pastaa, maissinaksua, kuivaa ruisleipää, perunaa, porkkanaa, kukkakaalta ja hapankorppua, kaikkia näitä itse sormin syöden. Nieluun lienee mennyt ehkä vahingossa muutama muru, pääasiassa ruoat ovat päätyneet koirille. Kaikille ruoille irvistellään kun niistä tulee paloja suuhun, tosin ruisleipä noin kokonaisuudessaan oli varmaan miellyttävin kokemus.
Ai kaikki tää mulle?
Uu, pehmeää ja muussaantuvaa!
No ei VARMAAN oo syötävää!!
Joojoo, suuhun kaikki laitoin, en puottanu koirille yhtään.
Strategiset mitat saadaan vasta ensi viikolla neuvolasta, mutta oletus on, että sekä pituutta että painoa on tullut lisää. Päivitys luvassa..