8 kuukautta
Poju sen kun kasvaa. 8 kuukauden rajapyykki on täällä ja äitiä hirvittää.. Kohta ei ole enää vauvaa!
On edelleen perustyytyväinen tapaus, mutta joku kumma 8 kuukauden uhma nostaa päätään (mä en ajatellut että se aloittais nyt jo! Olis oottanu vielä puoltoista vuotta). Nyt kun kielletyt asiat (pistorasiat, leffahyllyt, sähköjohdot, koirien lelut/luut, ruoan ulos sylkeminen yms.) on saatavilla/tehtävissä, niin kieltoihin reagoidaan varsinkin väsyneenä tekoitkulla. Huuto on niin feikkiä, että äitiä vaan naurattaa. Ja sekös vasta poikaa kiukuttaa ja huuto vaan kovenee ja ehkä jopa muutama krokotiilinkyynel vuodatetaan. Sitten itku lakkaa kuin veitsellä leikaten ja silmät tuijottavat kysyen mites sitten reagoidaan? Parhaimmillaan kielletty asia testataan uudelleen ja jos kielto toistuu, toistuu huutokin.
Kun poika on hyvällä tuulella, kiellot monesti otetaan vastaan siten, että kiellettyä asiaa tuijotetaan ja omaa päätä pudistetaan. En tiedä onko tämä jotenkin kieltoon liitetty juttu vai vain pään puistelua (joka muutenkin on ilmeisen kivaa) mutta vanhempia se naurattaa.
Ruoka maistuu ja sen näkee. Herkkua on bataattia ja parsakaalta sisältävät eväkset, mutta melkein mikä vaan uppoaa. Puurosta pidetään nyt hetken taukoa kun tämä episodi toistui parina iltana.
Hyi en tykkää!
Imetyshetkiä vuorokaudessa noin 5-6 kertaa, riippuen paljon siitä mitä muuta on syöty ja kuinka paljon ollaan menossa. Syö yöllä kerran ja herää ylös 7.30-8.30.
Öiset huutokohtaukset jatkuvat ja tuntuvat saaneen vielä lisää volyymia. Onhan tää joku äkkiä ohimenevä vaihe, onhan?! Vähän alkaa jo kerääntyneet univelat ottaa pannuun, kun nukkuu parhaimmillaan yön kuusi unituntia maksimissa puolentoista tunnin pätkissä. Päivällä ei puhettakaan että nukuttaisi silloin, kun poika on unilla.
Päikkäreitä jätkä nukkuu yleensä päivässä kolmet. Aamupäivästä puolen tunnin tirsat, päivällä yleensä 30-90 min ja illalla vielä 30-60 min.
Leluista kiinnostaa sekä omat että koirien. Kaikki syödään tai niillä hakataan lattiaa/seinää/mitävaan. Leluilla myös huidotaan tehokkaasti. Kirjoista yhtä äänikirjaa osaa painella itse.
Pitää kovaa ääntä ja paljon. Älisee, pärisee, murisee, hymisee ja sokeltaa paljon, josta seasta kuulee jo melkeinpä sanoiksi miellettäviä lausahduksia kuten äit-tä, iti, vau-va, pu-pu, aa-pua, pap-pap mutten usko että ne vielä oikeasti tarkoittavat mitään. Useimmin suusta tuleva ääni on ähä-ähä ähä-ähä joka tulee ulos joko herrasmiesyskämäisesti, tekonaurulla tai tekoitkulla.
Pääsiäisenä sattui vaihde silmään ja siitä lähtien onkin möngitty eteenpäin koko ajan kovenevalla vauhdilla. Yleensä liikkumista säestää kamala ähinä, ängerrys ja ölinä, liikkuu kato äänen nopeudella. Liikkuu ryömimällä jo aika pitkiä matkoja.
Istuu. Ei kaipaa varmistelua taakse, mutta joskus väsyneenä saattaa kipata selälleen, kun se pään heiluttaminen on niin pop. Väsyneenä pudistaa päätään kuin pysyäkseen hereillä. Sylissä hakkaa päätä leukaan, solisluuhun, nenään ja olkapäähän. Ryömiessään saattaa hipaista tuolin jalkaa päällä ja sen jälkeen heilauttaa päätä kunnolla siihen pahki että varmasti kolahtaa. Onks tää sitä kantapään kautta oppimista?
Nousee pinnasängyn reunaa tai käsistä kiinni pitämällä seisomaan. Muualla ei ole vielä huomannut tätä ihanuutta, pinniksessä kun voi sitten syödä sitä puista sängynlaitaa. Tykkää seisoa juurikin käsistä kiinni pitämällä ja kävelee kävelyttäessä. Ei malttaisi istua alas kun on seisomaan päässyt.
Hampaita viisi kuusi, viimeisin löytyi tänä aamuna. Oletan, että nyt solkenaan valuva räkä ja hulinayöt juontavat juurensa näihin puhkeamassa olevaan hampaaseen. Tulis vaan kaikki kerralla.
Osaa olla sievästi sidottessa liinalla selkään. Tykkää keikkua mukana, varsinkin jos näkee olkapään yli eteenpäin.
Paijaa koiria taputtelemalla. Välillä tarttuu hieman kovakouraisesti korvasta, hännästä tai turkista ja yrittipä eilen purrakin Unaa korvasta.
Tykkää pussailla. Moiskauttelee itse huulilla ja sylissä ollessa äiti saa suukkohellyyttä siten, että poika ottaa korvista tai poskista kiinni ja tulee suu ammollaan kohti leukaa ja jättää jälkeensä mittavan kuolavanan. Nauraa kihertää kun äiti pussailee korvan alle ja kaulaan.
Puree varpaista lattialla mennessään. Yrittää purra myös pohkeesta, olkapäästä, kaulasta ja kaikesta muusta mihin hampaillaan yltää.
Painoa ja pituutta on kertynyt, pituutta pääasiassa jalkoihin ja käsiin. Tämän huomaa yhtäkkiä lyhenneistä housunlahkeista ja hihoista, kun muuten vielä esmes bodyt mahtuvat niska-perspituudesta ihan samalla lailla kun aiemminkin. Tarkat tulokset saadaan maanantain lääkärinneuvolasta.