10 kuukautta
Täällä lähennellään jo vuoden ikää ja uusia taitoja on naperolle kertynyt takataskuun sitten viime näkymän. Aivan kauhistuttaa, kuinka iso veitikka tuosta kakarasta on jo kasvanut ja kuinka se vielä kerryttää taitojaan tulevaisuudessa.
Vähän on sääsket maistelleet ja aika voimakkaina on vielä nuo vesirokonkin näpyt näkyvillä.
Utelias ja innokas poika on jo hieman mennyt ohi käninä-vaiheestaan. Uhma ei ole nyt niin voimakkaana pinnassa, joten kai tämä on taas tyyntä myrskyn edellä. Uteliaana kersana konttasi melkeinpä vaatteet päällä jokeen uimaan (uimarannalla) ja onkin ainoana meidän taloudesta heittänyt talviturkin, kahteen otteeseen, jääkylmässä jokivedessä. Hyrr!!
Nauraa kihertää taas paljon enemmän kuin esim. reilu kuukausi sitten. Silloin kaikki veti suun mutruun, nyt kaikki taas on ihan sikahauskaa. Hauskinta on kontata karkuun, kun joku yrittää ottaa kiinni. Silloin tuntuu että lapsi tikahtuu kikatukseensa.
Tää on jännän välkyttävä tää äitin kamera. Tutkitaas lähempää!
Kiellettyjä paikkoja pitää toki käydä kokeilemassa monta kertaa päivässä ja monesti kielto aiheuttaa pään pudistamista ja kädellä uudelleen tavoittelua. Kiellettyjä paikkoja kotona ovat mm. koirien vesikuppi, leffa- ja cd-hyllyt ja vessan lattiakaivo, joista jälkimmäinen herättää jostain syystä kaikkein eniten mielenkiintoa.
Syö melkeinpä kaiken mitä eteen laitetaan. Tuore tomaatti lienee ainoa joka ei uppoa, mutta esim. banaani tungetaan suuhun aika vauhdilla. Ruoka uppoaa sekä käsin että lusikasta. Osaa juoda itse sekä nokkamukista että oikeasta mukista, toki se, ettei kukaan muu pidä mukista kiinni, aiheuttaa välillä aikamoisia lainehtimisia pöydällä tai lattialla. Koirat ovat edelleen sitä mieltä, että lusikalla syöminen on ihan tyhmää, silloin kun ei jätemyllyille ole oikein käyttöä.
Juu vähän on pölyistä, siivotaan yhessä!
Ruokavalioon on otettu hiljalleen maitotuotteet. Aloiteltiin muutamalla lusikallisella maustamatonta jugurttia ja rahkaa, sekä juustoja.
Tissiä poika on vailla 2-3 kertaa päivässä. Illalla ja aamulla, joskus päiväsaikaankin. Päiväimetykset ovat laantuneet sitämukaa kun poju on tottunut olemaan kotona hoitajien kanssa äidin ollessa töissä. Hellepäivinä on tullut hieman tuputettuakin maitoa, tuota vettä kun ei vielä mene niin järisyttäviä määriä.
Töissäkäynti on helpottunut huomattavasti, kun parin ekan viikon raivokkuuden jälkeen vastassa on ollut iloinen lapsi, joka ei yhtäkkiä roikukkaan koko iltaa lahkeessa. Mommy approves!!
Päden kaappi ja mahtavan kolisevat muoviastiat
Lopetti äititahtisesti nyt yösyömisen. Unikoulu meni seuraavasti: äiti muutti vierashuoneeseen ja poika nukkui koko yön hyvin. Katsotaan huomenna sitten kolmannen vierashuoneyön jälkeen, että mikä on reaktio kun äiti nukkuukin niin lähellä.
Päikkärit maistuu edelleen hyvin. Toki myös on huomattu, että jos toiset unet jää pois, ei se ole maailmanloppu, vaan heppunen jaksaa silti olla aurinkoisella tuulella iltapuuroon asti.
Haluaa kovasti olla kaikessa mukana ja apuna. Vessaan ei pääse yksin, ruokaa ei voi laittaa yksin, eikä siivota voi yksin. Suihkussa käynti hoituu aika useasti siten, että kun itse peseytyy, heppu konttaa jaloissa, pärskii vettä ja pesen pojan sitten lopuksi sylissä. Toinen jalka pitää pitää lattiakaivon kannen päällä, jottei siellä ole poika päällään. Siinä kannessa kun on kivat reiät, joihin mahtuu kivasti pikkusormi ja kun sormen nostaa, nousee kansikin pois.
”Meeppä kuppi eestä pois, ku just siitä kohti olin tulossa”
Seisoo tukevasti pöytää vasten, noijailee välillä rintakehällä, välillä pitää kiinni yhdellä kädellä. Seisoo jo hetkittäin ilman tukeakin muutamia sekunteja.
Tykkää kävellä kävelytettäessä. Oppi muutamasta kerrasta myös ajamaan taperokärryä, ohjaa sitä jo aika suvereenisti ottaen huomioon, että on ajanut vempeleellä kaksi päivää.
Kiipeilee mihin yltää. Äitiyspakkauksen laatikko oli olohuoneessa, kun perkkasin pieniä vaatteita sieltä pois ja niin se jäppinen kiipesi sen päälle ja tuli hienosti sivusta pylly eellä alas. Kiipesi suvereenisti myös neljä porrasta ylöspäin viime viikonloppuna.
”Ai tässä, näinkö mä poseeraan? Joo, tässon mun avokärry jolla kurvailen. Chicksit on tervetulleet kyytiin! Nimim. rantaleijona”
Älämölötys senkun kovenee. Kälättää ja mongertaa ”sanoja”, sanoo heijjeijjei kun vilkuttaa. Useimmiten huutaa TÄH, mitä isommalla äänellä, sen parempi. Äittäh myös kuuluu aika useasti.
Kun sanoo että ”sanoppa heippa”, niin kova vilkutus ja heijjeijjei alkaa. Vilkuttaa yleensä yhdellä, mutta välillä myös kahdella kädellä.
Irokeesi alkaa talttua. Se taipuu otsalta jo otsatukaksi, mutta on pään päältä sinnikkäästi pystyssä. Lopputulos on too-del-la tyylikäs kasarikampaus. Varsinkin hellepäivinä liehuletti alkoi olla jo aika pitkälti pitkin päätä! Suihkun jälkeen nousee edelleen pystyyn, eli jotain Einsteinin vikaa taitaa olla.