11 kuukautta

Viimeinen välikatsaus ennen vuoden ikää. Paljoa ei ole muuttunut kuukauden takaisesta, vaan aika samoilla tulilla mennään edelleen.

Poika on hyväntuulinen, utelias ja iisi tapaus. Kulkee helposti mukana melkeinpä missä vaan ja vain harvoin aiheuttaa voi kettu, mä jätän sut seuraavalla kerralla kotiin-fiiliksiä.

Ärsytystä aiheuttaa:

• jos ei saa mennä, tutkia ja touhuta vaan pitää yrittää käyttäytyä
• vaipanvaihto (sieltä karataan, ei kai se muuten ärsytä)
• se, jos kielletään
• päiväunet ja ennen päikkäreitä tuleva väsymys

Ruokavalio on laajentunut maitotuotteiden takia paljonkin, tykkää mm. jugurtista todella paljon. Pyritään pikkuhiljaa saamaan ruokavalio samaksi vanhempien kanssa seuraavan kuukauden sisään, luvassa kun on reissua jos jonkinlaista. Toki vahvasti maustetut ruoat on asia erikseen.

Imetyksiä vuorokaudessa kaksi, illalla ja aamulla. Eilen kylläkin jäi ilman iltatissiä, kun äiti oli viihteellä, mutta tarina ei ainakaan kerro, että protestia olisi ollut asian suhteen. Iltapuuro oli korvikkeella höystettyä. Ei ole vaatinut yösyöntejä takaisin, mutta aamulla kahdeksalta on aamuimetyksellä saatu vielä noin tunti lisäunta.

Ei ole enää moksiskaan äidin töissäkäynnistä. Katsotaan asiaa uudelleen kolmen viikon loman jälkeen, kuinka känkkärä kersa silloin on töiden jälkeen vastassa.

Kävelyn suhteen ei ole vielä edistystä vaan edelleen tarvitsee tukea. Kävelytettäessä ei tarvitse kuin yhden käden turvaksi, mutta ei jää seisomaan itsekseen keskelle lattiaa. Jos itse päästää käsillä tuesta irti, saattaa seistä hyvänkin aikaa ilman tukea -vahingossa.

Kilkattelee ja mongertaa kovasti. Edelleenkään ei tarkoituksella oikein sano asioita, mutta kyllä ne selviltä sanoilta kuulostaa.

Irokeesi on aikalailla talttunut. Kampaus on nyt pyhäkoulupoika-mallia.

Taputtaa sujuvasti. Jos istuu sylissä ja koettaa innostaa taputtamaan taputtamalla, ottaa aikuisen käsistä kiinni ja taputtaa niillä. Aplodeeraa monesti äidin iltalauluille pinnasängystä.

Koettaa laittaa duploja yhteen ja repiä ne erilleen. Hajottaa innoissaan torneja joita aikuiset kasaavat. Ajaa autoilla lattialla ja siirtelee palikoita laatikosta pois ja takaisin laatikkoon. Niin ja syö niitä tietysti. Semmonen pieni neljän nypyrän palikka sopii hyvin suuhun, pidemmät taas ikävästi jäävät suusta ulos.

Tykkää kiitos-olehyvä-leikistä. Antaa tavaroita ja on niitä vailla. Jos aikuinen ei heti huomaa mikä on homman nimi, ottaa aikuisen kädestä kiinni ja asettaa tavaran siihen. Osaa myös kurkistella ja etsiä tavaraa, jos sen piilottaa vaikka selän taakse. Nauraa kihertää kun tavara löytyy. Harrastaa samaa myös leluilla yksinään. Ottaa tavaran, siirtää sen paikasta a paikkaan b ja toistaa noin triljoona kertaa. Tiputtelee tavaroita myös sohvan selkänojan taakse lattialle tai sohvan ja seinän väliin.

Laittaa kädet korville ja älämölöttää, samalla taputtaen korvia. Onks tää jotain syy-seuraus-suhteen oppimista?

Selaa kirjoja todella sievästi. Kun kirjat aiemmin on olleet lähinnä syömisleikeissä mukana, saattaa nyt istua lattialla ja selata kirjaa eestaas. Aikuisen valvonnassa on selaillut myös ihan paperisia sivujakin, eikä edes kovakouraisesti! Tykkää myös äänikirjoista, joista nappia painamalla lähtee ääniä.

Ei tykkää sukista eikä kengistä. Sukat revitään sisällä jalasta alta aikayksikön ja kengät ei pysy jalassa sen kauempaa. Vihaa kenkien pukemista. Eilen tosin sain huijattua kengät olemaan jalassa jopa useamman tunnin, kun oli niin paljon muuta kaikkea. On kuitenkin sitä mieltä, että ne jalassa on hankala kävellä ja kontaten on helpompaa.

Opettelee hoitamaan koiria sievästi. On edelleen hieman kovakourainen, varsinkin innostuessaan, mutta osaa jo silitysliikkeen koiran selässä. koirat on pitkäpinnaisia, eikä sano mitään. Tietenkään ilman aikuisen valvontaa poika ei mene koiria härppimään, se nyt on selvää.

On tietyissä asioissa aika drama queen king. Jos kopsii vähän päätänsä pöydän reunaan / tuolin jalkaan, odottaa hetken ja alkaa sitten tekoitkeä. Lietsoo omaa murhettansa tekohuudolla ja hakee huomiota. Rauhoittuu nanosekunnissa kun löytää jotain mielenkiintoista.

Syö tuttia oikeastaan vain nukkumaan mennessä. Tarkoitus on koettaa päästä siitäkin pikkuhiljaa eroon, rauhoittumiseen kun yleensä riittää syli. Toki jos löytää tutin, nappaa sen suuhunsa ja leikkii sillä.

Juo sujuvasti nokkamukista, juomapulloista ja mukista myös.