3+1 vinkkiä siihen, kuinka lapsen kanssa ei matkusteta.
Marraskuun viimeinen viikonloppu alkoi perjantaivapaalla ja pakkauksella. Pakatessa jaksoin nurista moneen otteeseen, kuinka vihaan tuota viheliäistä hommaa. Illalla mielessä siinsi kuitenkin lentomatka Helsinkiin ja ihanien ihmisten näkeminen, joten sain kun sainkin pakattua. Päänvaivaa tuotti mm. rattaat (no kuka muka muistaa jotain suojakassia niille) ja se fakta, että haluan pakata käsimatkatavaroihin mahdollisimman vähän tavaraa. Loppupeleissä käsimatkatavaroissa oli minun käsilaukku ja miehen olkalaukku, ruumaan meni vain vaatekassi ja rattaat. Toisin kuin tropiikkiin, Suomen talveen ei vaan voi pakata kovin kevyesti. Voin tässä nyt kuitenkin jakaa pikkuvinkkejä muutenkin tuollaisen taaperon kanssa reissaamiseen. Tässähän siis sovellettiin aiemmasta elämästä tuttuja lainalaisuuksia, joiden oletin pätevän edelleen. What a fool.
Ah, iltalento, tuo lapsihan varmaan nukahtaa koneeseen, kun sattuu niin sopivasti tuohon nukahtamisvaiheeseen tuo lento.
Rookie mistake no. 1. Jos luotat siihen, että lapsi nukkuu lentokoneessa, saatat hieman pettyä pahasti. Ei muuten nukkunut. Sen sijaan leikki mukeilla, rusinapaketilla ja kengillään koko lennon tyytyväisenä. Tulomatkalla päikkäriaikaan ei nukkunut myöskään.
No nyt se sittne nukahtaa autoon, siitähän se on helppo siirtää vaan sänkyyn nukkumaan. Piece of cake.
Rookie mistake no. 2. Jos se on tehnyt niin joskus (vauvana), niin se ei todellakaan tarkoita sitä, että se on edelleneen toimiva kikka. Tuloksena puolilleöin hihhuloiva lapsi, joka saadaan nukahtamaan erinäisiä pakkokeinoja käyttämällä (isin kainalo). Toistetaan kotimatkalla Ukin autosta omaan sänkyyn ja siitä edelleen huutavana rattaisiin nukkumaan.
Eihän tässä mikään kiire vielä ole. Hyvin on aikaa käydä vaipanvaihdossa ja vessassa.
Rookie mistake no. 3. ”Matkustajia lennolle jotainjotain Ouluun, pyydetään siirtymään portille 30.” Oho, se on meidän lento, onneksi ehdittiin vessasta jo pois. Nyt mennään! ”Matkustajia [isin sukunimi] ja [äidin sukunimi] pyydetään ottamaan yhteyttä portille 30, kone on lähtövalmiina”. Jaa, no juostaan tässä sitten takki päällä ja lapsi sylissä portilta 25 portille 30, joka on yllättävän pitkä matka. Taisinkin mainita turvaan mennessämme, että ”voi hitto, portti onkin noin kaukana, sinne pitää mennä hopusti”, mutta no, vessassa piti siltikin käydä.
Annetaan sille tää eväs nyt ennen lentoa, sillä varmaan muuten tulee nälkä.
Mistake no. 4. Okei, tätä ei voinut arvata etukäteen. Tai no joo, kyllähän se sen teki edellisenäkin päivänä, mutta jo syömisen aikana. Nimittäin noin kymmenen minuuttia lähdön jälkeen, juuri kun turvavöiden merkkivalo sammui, lapsi yski rusinaa kurkustaan ja oksensi kaiken aamupäivästä syömänsä. Lentokoneessa, rivillä 20. Ei muutakun käsistä enimmät pussiin (kiitos setä käytävän toisella puolen) ja lentoemon kantamilla papereilla, kosteuspyyhkeillä ja luutuilla siivoomaan. Kersalta vaatteet vaihtoon (onneksi oli varavaatteet) ja omista housuista enimmät tahrat luutulla pois (ai mitkä äitin varavaatteet). Siirryttiin vikalle tyhjälle penkkiriville ja loppulento olikin sitten äkkiä ohi. Lapsi ei ollut tapahtuneesta moksiskaan, yritti syödä paidaltaan ylöstulleita makaroninpalasia (naminami) ja hermostui kai eniten siitä, että rivillä 19 istunut morsianehdokas jäi sinne riville 19, kun herra itse joutui siirtymään riville 30.
***
Tästähän voisi saada sellaisen kuvan, että reissu meni ihan persiilleen, mutta voi poijjat kuinka väärässä olette! Pieniä vastoinkäymisiä lukuunottamatta reissu oli mitä mainioin! Oli ihana nähdä Päden kummisetää ja vaimoansa sekä kaikkia blogituttuja phocahispidalla ja reissu toi mukavan katkon arkeen. Todettiin, että jäbä reissaa ihan suvereenisti niin lentokoneessa kuin junassakin, bussi nyt oli jo vanha tuttavuus. Tällä jaksaa taas kaamosta ja työkiirettäkaaosta.
Niin se oksennus, se johtui todennäköisesti MPR-rokotteen jälkioireista. Eilen illalla nimittäin nousi kuume ja miekkoset ovatkin viettäneet kotipäivää tänään ja sama jatkuu ainakin kaksi päivää. Korvatkin pitänee käydä tarkistamassa jossain välissä, jos kuume jatkuu. Sanonpa vaan, että onneksi alkoi vasta sunnuntaina eikä esim. perjantaina. Olis ollut astetta ikävämpi reissu.