Ihan itte tehty

Mun käsityötaidot on keskinkertaiset. Kun siihen lisätään sellaiset fakta, että jaksan olla innostunut käsitöistä keskimäärin kolme iltaa ja en koskaan osta uusia lankoja (vaan sutkin jämiä äitiltä) niin lopputuloksetkin on sen näköisiä. Lisäksi en jaksa lukea ohjeita vaan teen ja puran, teen ja puran ja sitten ehkä luen taas pätkän ohjetta. Kuulostaapa aikalailla siltä, kun joku mies asentaisi uutta teknistä laitetta..

Päden uus kaulahuivi

Huivi on tehty jonkinmoisella patenttineuleella (en tiedä onko se oikeeta vai valepatenttia vai mitä) ja siinä on tommoset reikäjutut, ettei huivia tarvi solmia. Väreiltään se sopii anopin hankkimaan talvihaalariin (joka on kyllä vielä vähän iso). Tai siis, tuo tummanharmaa lankahan siis loppui kesken ja jatkoin mustalla (ei se sieltä niin näy) ja punainenkin on oikeasti kaksi eri lankaa (no on ne aika samanväriset). Lisäksi kaikki langat on eripaksuisia, mutta ei se lopputuloksessa niin ehkä näy.

Mulla oli suunnitelmissa myös tehdä jotain itse salaiselle blogiystävälle, mutta musta tuntuu että äiti taitaa arvostaa mun räpellyksiä enemmän entä joku ihan ulkopuolinen. Mutta siltä varalta että saan lisää pontta tälle hienolle käsityöuralle, en esittele (vielä) sen enempää tuotoksia.

Onneksi en ole näiden asioiden kanssa yksin, vaan joku muukin on asiaa pohtinut.

No okei, oon mä joskus onnistunutkin ihan hyvinkin. Koirilla on itse tehtyjä villapaitoja ja lapsella on tilkkutäkki (jota aloitin tekemään ehkä kummipojalle 5 vuotta sitten..). Villasukat sun muut mä kyllä jätän huoletta äitini huoliksi, se kun niin niitä tykkää tehdä.