Häät – bileosio (pikakatsaus)
Niin. Naimisiin mentiin siis ystävänpäivänä, mutta piru vie, ei siltikään haluttu olla ilman juhlia. Minä olen suunnitellut häitä pikkulikasta asti ja niiden skippaaminen ei vain tuntunut omalta. Mikä sitten tuntui? No tällaisten rentojen, leffateemaisten bileiden pitäminen, jonne on kutsuttu just ne ihmiset, joita ilman ei halua juhlia.
Mun täytyy myöntää, että suunnitteluaikana selasin about yhtä paljon Pinterestiä kun Emmin hääpostauksia, sillä ne tuntui just sellaisilta bileiltä, joissa olisin halunnut olla mukana. Joitakin samantyyppisiä elementtejä päätyi myös mukaan, joten sorry Emmi, mitäs keksit niin mahti-idiksiä!
Koska mulla on visuaalisesti erittäin taitava mies, käytin sitä häikäilemättä hyväkseni. Suuri osa tehdyistä jutuista kuitenkin oli noin sata astetta mun ehdotusten ylikin, joten niistä kaikista nukkumattomista öistä ja photoshopin kanssa käytetyistä tunneista miekkonen saa kyllä syyttää vähän itseäänkin. Nevertheless, kaikki oli niin viimeisen päälle, etten valita. En yhtään. En edes tästä bileiden jälkeisestä olotilasta, joka pitkittyi melkein viikon kestäväksi sairastukseksi. Kurkkukipu alkoi heti sunnuntaiaamuna, maanantaina bongasin kurkusta rakkuloita ja nyt tätä flunssa/kurkkukipu-tilaa on jatkunut siitä asti. Mies on varmaan saman taudin kourissa ja kersalla on korvatulehdus, kuten instaa seuraavat varmaan tietänevätkin. Kersa bailasi viikonloppuna kuumeessa, mutta ei ole koskaan asiasta moksiskaan.
Ennenkuin saan kunnon kuvaoksennuksen kuvaajaltamme ja jäsenneltyä koko päivän järkeviksi ajatuksiksi, joudutte tyytymään ihanien kanssaihmisten (pääasiallisesti puhelin)kuviin, mutta en vain malta olla jakamatta tunnelmia kanssanne!
Jännitti ihan järkyttävästi. Vähän vaan huomaa ilmeestä.
Jännityksen syy oli akustinen versio bestmanin kanssa Jenni Vartiaisen biisistä Minä sinua vaan. Muistin sanat!
Kummitäti-kaaso ja apina.
Tarkempia nörtteilyjä ja fiiliksiä siis luvassa, kunhan kuvasaldo vielä kasvaa. Stay tuned!