Viikon touhut
Kuluneen viikon aikana on ollut kiire mm. seuraavien asioiden parissa:
Pätkä on hyrräillyt ihan urakalla, tosin karmea huuto seuraa kun ei malteta/osata/jakseta/viitsitä kääntyä mahalta takaisin selälleen ja mahallaan olo alkaa suht äkkiä vit ketuttaan.
On juhlittu Isin synttäreitä.
On muisteltu Isin mummoa, niin urakalla hautajaisia edellisenä iltana kun sitten itse muistotilaisuudessa.
Vanhemmat on päässeet saunomaan ja poreammeilemaan keskenään, kun vauva on viettänyt laatuaikaa mummun kanssa.
Äiti on käynyt suunnittelemassa partiotaitokisoja, jotka on huhtikuussa ja pestiksi tuli homma, joka onnistuu tarvittaessa vauvan kera.
Vanhemmat on päässeet myös käymään leffassa keskenään (Django unchained) ja vauva vietti laatuaikaa mummin kanssa.
Koirat on päässeet pitkästä aikaa piiitkälle lenkille (yli puoltoista tuntia) kun ei ollut liikaa pakkasta, tuulta tai muuten vaan menoja. Viime aikoina koirat on myös urakalla päässeet juoksemaan vapaasti ja touhuamaan koirakavereiden kanssa, joka on vähentänyt tällaisten lenkkien tarvetta huomattavasti. Vauva keikkui mukana kantorepussa ja nukkui melkein koko matkan.
Vauva on tutustunut taas uusiin ihmisiin ja koiriin, eikä sanonut asiasta juuta eikä jaata.
On syöty mättöhampurilaisia, jotka tehtiin jalapeno-ciabattaleivän väliin broilerista, valkosipulimajoneesista, cheddarista ynnä muista herkkujuttusista. Olihan se iso, mutta vängällä piti ahtaa menemään.
Pikkukana, iso leipä.
NAM!!!
Sekä äiti ja isi pääsi käymään tukkatohtorilla, vuoron perään. Ah mikä helpotus tämän takkureuhkan kanssa. Äiti sai myös pinon neuvoja ja kassillisen troppeja päänahan hoitoon, toivoa sopii että tukanlähtö pysähtyisi jossain vaiheessa (vähentynyt on jo, onneksi!)
Vauva on siirtynyt omaan sänkyyn nukkumaan ja tämä on a) tuonut vanhempien sänkyyn hu0mattavasti lisää tilaa ja b) syventänyt äidin unta. Syömisiä on edelleen äidin mielestä yksi liikaa yössä, mutta puolentoista tunnin kätinä klo 4-5.30 ei ole sen arvoista, että taistelua käytäisiin tosissaan. Syödään siis yötäkin myöden, kyllä se siitä sitten joskus.
On käyty imetystuki-illassa kyselemässä onko mitään tehtävissä sille, että syödessä kiinnostaa kaikki muu kuin syöminen (ei kuulemma). Siinä vaiheessa kun pimeä makuuhuonekaan ei auta, vaan sieltäkin muka löytyy kaikkea kiinnostavaa, tulin tulokseen että hääpäile sitten, kotonahan tuo onnistuu. Hautajaisissa mentiinkin sitten pullolinjalla, helpotti huomattavasti.
***
Kahden seuraavan viikonlopun suunnitelmat ovatkin sitten selvät, kahdet hautajaiset kolmista vielä käytävänä. Poika onneksi käyttäytyi hienosti ja oli varmasti tervetullut piriste, kun kaikki huomio ei ollut vain suremisessa. Ensi viikonloppuna nähdäänkin sitten Pätkää pari viikkoa vanhempi sokeriserkkupoika.