Can´t talk now, eating.

Mikä painaa kolmekymmentä kiloa ja saa äidin melkein kyyneliin?

Ai mulle kaikki? JEE!!

Muksun ruokalähetys, joka saapui tänään kuljetusliikkeen tuomana. Minä kun ajattelin jonkun pikkupaketin hakevani postista. Kuinka väärässä olinkaan. Kun paketti oli eteisessä, en meinannut saada kiinni olevaa väliovea enää auki! Siis kyllähän mä luin sen ruokamäärän mikä mulle ilmoitettiin, mutta herranjestas, kyllä tuo yllätti!!

Olo oli kyllä kuin sota-aikana ruoka-avustuspakkauksen saaminen (tai siis niin kuvittelisin) ja tuli kyllä tarpeeseen. Kauhistelin nimittäin lasten- ja ihan aikuistenkin ruokien hintoja kaupassa ja kirosin kuinka paljon meilläkin menee kuukaudessa ruokakauppaan rahaa. No, eipä tarvi heti lähteä puuro tai hedelmäsosekaupoille, kiitos vaan Muksulle!

Entä miten eväs upposi pikkuherraan? Päivällä yksi herukkaherkkupurkki tyhjeni lounaan jälkkäriksi ja välipalaksi. Illalla jätkä veti koko purkillisen puolukkapuuroa, aiemmin on uponnut desi kaurapuuroa. Ja lusikkaa odotettiin suu auki kuin linnunpoika, eikä tietoakaan että lusikkaa oltaisiin koitettu omia (kuten kaikilla muilla ruoilla yleensä). Voisin siis sanoa että osui ja upposi.

Elä isi häiritte kun mää syön!

 

PS. mitä söi vanhemmat pari iltaa sitten?

Juu, tuoreita joulutorttuja. Kun oli sitä luumuhilloa jäänyt kaappiin ja noita taikinalevyjä ja jätski oli loppu..