Peukku, sydän ja sana. Ai niin ja 11 satunnaisuutta.
Wuhuhuu! (jokainen lukee tuon sit mielessään sellasella Tikru-äänellä)
Mun horinoita lukee täällä jo liki viiskymmentä rekisteröitynyttä käyttäjää! Google Analytics tietää myös kertoa, että täällä käy muitakin, nimittäin vierailuita on päivittäin 40-240 kappaletta. SIIS TÄH!! Täähän piti olla vaan semmonen kuukauden kokeilujuttu, saat rahat takaisin jos et tykkää.
Nyt siis arvon lukijakunta, rekisteröitykää Lilyyn, niin olette kärryillä aina kun tulee jotain uutta postausta tai jos kommentoimaasi juttua kommentoidaan lisää. On ihan siistiä seurata noita ilmoituksia, you know, vähän niinkun feisbuukissa. Suosittelen. (Eikä sitä omaa palstaa oo pakko laittaa pystyyn niinkuin siellä ehdotellaan. Elkää antako pikkusormea sille paholaiselle!)
Jos tykkäätte mistä on kirjoiteltu, painakaa jutussa sitä syräntä tuolla otsakkeen alla. Jos on jotakin sanottavaa (vaikkois kuinkaki pientä) niin jättäkää kommenttia, niistä tulee aina niin hyvälle tuulelle. Siis koska ne kateelliset, anonyymit nillittäjät ja muut tyhmät ihmiset ei näköjään oo tänne eksyneet ja hyvä niin!
Nyt Why you little!! on panostanut jo FB:nkin puolella, kaikki siis sinnekin tykkäämään (tykätä siis saa ja pitääkin joka paikassa ja aina. Ja kommentoida.)
Ja koska ootte kaikki niin ihania ja söpöjä ja sateenkaaria ja yksisarvisia, niin paljastan nyt itsestäni randomisti 11 asiaa, johon Sairaan ihana elämä-blogin Sanni mut haastoi joskus iäisyys sitten.
- Mä en oo ollu eläin/koiraihminen ennenkuin päätin hankkia mäyräkoiran. Mäykyt on vaan niin vallattoman suloisia ja mahtavan jääräpäisiä otuksia. Nykyisinhän niitä on taloudessa kaksin kappalein.
- Nukkumaanmennessä mä nukahdan yleensä aika helposti. Mulla on olemassa nukahtamisituaali ja nukahdan alle kymmenen minuutin. Mä oon oppinut olemaan ajattelematta asioita ja tyhjentämään mielen. Helpottaa kummasti iltoja. Tosin välillä ajatuksia ei saa kuriin ja eilenkin illalla mietin jotain postausajatusta enkä kirjoittanut sitä ylös. Arvaatkaa vaan muistanko sitä enää..
- Mulla ei ole ikinä ollut krapulaa. Juomisten puolesta olis todellakin voinut ja pitänytkin olla krapula, mutta mussa on kai jotain krapulateflonia, kun ei se vaan tule. On erittäin rasittavaa olla sunnuntaina ainoa pirteä ihminen kun muilla on karmea olo. (Ei siis sillä että edes muistaisin milloin viimeks olisin juonut enemmän kuin kaksi lasillista viiniä, mutta noin niinkun siinä entisessäkään elämässä.)
- Mä en koskaan halua kasvaa aikuiseksi siinä mielessä, että olisin siivousta rakastava, aikaisin nukkumaanmenevä, uutisia katsova ja leivinuunia lämmittävä aamuvirkku (terkkuja vaan Näpsylle, ei vaan sopis sun elämä mulle. Sä et oo tylsä aikuinen, sillä mulle oot aina vaan sama ihminen kuin teininäkin.). Pieni Peter Pan minussa on kuitenkin antanut periksi asuntolainalle, asioiden priorisoinnille, rahan säästämiselle ja pakolliselle siivoamiselle, mutta pienessä mielessäni haluaisin vain talvet laskea pulkkamäkeä ja juoda kuumaa kakaota. Aikuinen=tylsä.
- Rakastan leipomista. Alan olla siinä ihan jees, mutta tekisin sitä mielelläni paljon enemmän. Sen vastapainoksi pitäisi kai sitten harrastaa jotain muutakin kuin kakkulautasen nostelua ja taikinan vatkaamista, joten yritän rajoittaa.
- Ruoanlaitto taas ei ole niin kivaa. Teen sen kylläjoo, mutta ei se tuota samanlaista nautintoa kuin leipominen. Ehkä se on se puuttuva sokeri..
- Haluaisin paljon kaikkea mitä muilla on (vaalea tukka, paljon rahaa, hieno talo, hitosti hyviä ystäviä, siro kroppa, mitä näitä nyt on) mutta en koe olevani kateellinen ihminen. Ei se ole minulta pois jos joku tienaa työssään triplasti sen mitä minä. Se on ehkä opiskellut alaa tai on muuten vaan pätevä hommaan.
- En koe olevani myöskään rasisti vaikka alati kerronkin vihaavani mm. tyhmiä ja ajattelemattomia ihmisiä. En koe että suvaitsevainen pitäisi olla esim. murhareita tai pedofiilejä kohtaan, enkä jaksa ymmärtää ihmisiä jotka tuomitsevat ihmisiä ihonvärin perusteella. Korjatkaa toki jos olen väärässä.
- Kehitän helposti itselleni kiinnostuksenkohteita. Milloin syön ylenmäärin jotain ruokaa, luen intohimoisesti jotain blogia, järjestelen vaatehuonetta, opettelen kutomaan/virkkaamaan jollain uudella tavalla tai päätän alkaa piirtämään. Yleensä kaikkiin mielenkiinto lopahtaa ennenkuin olen päässyt kunnolla edes vauhtiin. Vaatehuone jää kaaokseen kun keksin muutakin tekemistä, kutomiset jää kesken kun en enää jaksakaan innostua niistä ja huomaan etten olekaan koskaan osannut piirtää.
- Vastaavasti asioissa joista olen kiinnostunut, olen pitkäjänteinen ja johdonmukainen. Partiotoimintaa saatan suunnitella hyvinkin tarkkaan, leipomuksiin tehdä reseptimuutoksia ihan noin vaan, käydä kansalaisopistolla verhoilemassa tuttavan jättimäistä laiskanlinnaa puolitoista vuotta joka viikko ja istua ompelukoneen ääressä viimeistelemässä tilkkutäkkiä.
- Olen jo kauan sitten tyytynyt ajatukseen, etten ole täydellinen. En ole täydellinen ihminen, äiti, avovaimo, nainen, tytär, sisko, täti, ystävä, rahankäyttäjä, siivoaja, autoilija, kuluttaja, politiikantuntija, kierrättäjä, partiolainen, ruokailija, naapuri, leipoja, ruoanlaittaja, puutarhanhoitaja tai kanssaeläjä. Enkä halua ollakaan. Sillä jos ei ole mitään parannettavaa, niin mikä silloin olisikaan määränpää? Kerron paljon mielipiteitäni, näkemyksiäni ja jaan omia ajatuksiani, mutten haluaisi syyllistää ketään arvovalinnoista. Haluan saada muutkin ihmiset miettimään asioita ja kyseenalaistamaan opittuja toimintatapoja.
Oho, menipä syvälliseksi. Tarkoitus oli vaan valottaa, kuinka ihana ja vaatimaton persoona minä olen ja miksi kannattaa musta ja meistä tykätä ja seurata ja pusipusihalihali.
Rekisteröidy. Tykkää. Paina sydäntä. Kommentoi. Jätä viesti äänimerkin jälkeen. Ilmoita olemassaolostasi. Lähetä savumerkkejä tai ammu valoraketti. Kiitos <3