Suoraa puhetta
On olemassa paljon asioita, joista olisin toivonut, että minulle olisi kerrottu suoraan ennen raskautta ja synnytystä. Olen hieman katkera, kun jokainen opas tulevalle vanhemmalle on täynnä hehkutusta siitä, kuinka ihanaa ja mahtavaa raskaanaolo ja synnytys on. En allekirjoita. Onneksi hieman perspektiiviä toi jo raskausaikana Vuoden Mutsi. Haen sieltä edelleen lähes päivittäin vertaistukea. Kirjakin mulle taidettiin luvata synnärillä, mutta eihän tuosta nyt ole vasta kuin 3 kuukautta. Miehen kysymys tais olla jotakuinkin ”Olisko mun niinkun perinteen mukaan pitänyt hankkia sulle jotain?” No, ihankun mä olisin edes ehtinyt sitä vielä lukemaan.
***
Raskaana ei todellakaan hehku. Se ”hehku” on todennäköisesti rasvaa ja/tai hikeä, joka pukkaa ulos joka saamarin huokosesta ja joka johtuu siitä, että himoitset ruokaa koko ajan.
Paitsi kuvissa se hehku on nimeltänsä photoshop. Usko huvikses.
Deodorantti pitää vaihtaa tehokkaampaan. Mikä normaalisti pitää salassa sen tosiasian että naisetkin hikoavat, ei auta siinä vaiheessa, kun hikoilet myös sen mahassa asuvan pikkupossun puolesta.
Raskaudessa on muutakin ikävää kuin pahoinvointi. Selkäkivut, supistukset ja liitoskivut. Kolotukset, jomotukset ja lihasjumit. Sappivaivat, ilmavaivat ja umm vastavaivat. Hiki päivin ja öin, suonenvedot ja jatkuva vessahätä. Ja lista jatkuu..
Omat jalat voi unohtaa. Et voi lakata varpaankynsiä, epiloida sääriä, laittaa sukkia jalkaan tai sitoa kengännauhoja. Korkokengät voit unohtaa ison mahan ja muuttuneen painopisteen vuoksi. Jalat myös saattavat turvota loppuvaiheessa niin paljon, että ainoat jalkaan sopivat kengät ovat varvassandaalit (crocseja kun en julkisesti jalkaani laita). Onneksi oli kesä kun olin suurimmillani ja varpaankynsiä voi lakata joku muukin (kuten Isimies, joka ei taatusti ole hyvillään tästä paljastuksesta..)
Pesänrakennusvietti on vain tylsyyttä. Loppuvaiheessa kun ei kertakaikkiaan enää ole muuta tekemistä, kuin siivota. Mihinkään ei jaksa/voi lähteä, koska vessaan pitää päästä tarvittaessa n. 30 sekunnissa. Joten kun olkkaria, keittiötä ja vessaa tulee siivottua päivittäin, keittiön kaapit, vauvanvaatteet ja vaatehuone ovat järjestyksessä, voi siirtyä vaikkapa pesemään ikkunat, saunan ja lattiakaivot (jos taipuu). Kun sisällä on siivottu kaikki (moneen kertaan) niin voi siirtyä siivoamaan autoa sisältä ja tarvittaessa ulkoa. Itse en ehtinyt kahdesta autosta kuin toisen siivota sisältä, kun lähtö viimein koitti.
Synnärille saa ottaa omaa kuohuviiniä mukaan!! Mä olen niin katkera kun en tullut ajatelleeksi. Synnytyssalissa kätilö kysyi hommien jälkeen, että olisinko halunnut jotain juotavaa ja vastaukseni ”kuohuviiniä kiitos” herätti hilpeyttä läsnäolijoissa. Taisin saada mehua.
Imetyksen ei kuulu sattua. Okei, tää kerrotaan neuvolassa, mutta missään ei sanota miksi se sattuu, mihin se vaikuttaa ja miten se korjataan! Monesta muustakin imetykseen liittyvästä asiasta olen löytänyt jälkikäteen tietoa Maitolaiturista. Suositan ihan kaikille, joita asia liippaa läheltä -vaikkei ongelmia olisikaan (just nyt).
Imetyksen ainoa ongelma ei ole se, että maito ei nouse. Se voi olla myös se, että sitä riittäisi koko osaston vauvoille. Puolitoista vuorokautta synnytyksestä mun maitorauhaset päättivät alkaa tehotuotantolaitoksiksi. Kuppikoko pamahti koosta valtava kokoon riittääköhän kirjaimet. Tästä seurasi kropan ainoat raskausarvet, rintojen alle. Maidontuotannolla meni noin 2kk tasaantua sellaiseksi, että vauvan luota voi olla pidempään, kuin 2 tuntia pois ilman, että paita on litimärkä. Parhaita kavereita ensimmäisten kuukausien aikana olivat paksut kestoliivinsuojat, rintapumppu, maidonkerääjä ja imetystoppi yöpaitana.
Kaikki vauvat ei nuku, jotta saisit itsekin nukkua. Öisin Pätkä nukkui noin 2 tunnin ja päivällä 20 minuutin pätkissä. Päivisin ei siis ehtinyt juuri nukahtaa. Onneksi tämä tasaantui ensimmäisen kuukauden aikana. Siitä lähtien Päde on mennyt nukkumaan noin klo 23 ja nukkunut noin 3-6 tunnin pätkissä. Nykyisin ekat yösyönnit on noin 5 aikaan. Päivisin ihmeen teki rattaat joissa ukko nukkuu ulkona 2-4h päikkärit.
***
Joojoo, hieno palkintohan sieltä kärsimyksestä on tullut, ei sais mistään koskaan valittaa ja niin edelleen, mutta olisin kyllä kaivannut ihan suoraa puhetta. Minä en kestä lässytystä siitä kuinka masuasukki siellä hipistelee perhosensiivillä. Kersa potki mua kylkiluihin jos istuin liian suorassa ja se sattui -ei paljon perhoset hipistelleet. Kaikki ongelmat joista neuvolassa valitin, olivat vaan ihan normaalia raskaudessa.
Ja mulla oli kuitenkin suht helppo raskaus, verraten kertomuksiin mitä oon kuullut. Vauva-aikakin on mennyt ilman koliikkeja, meitä on kaksi aikuista hoitamassa lasta päivisinkin ja jätkä on yleisesti ottaen hyväntuulinen, mutta en mä voi sanoa etteikö tää olis rankkaa. Huhhuh, hatunnosto jokaiselle emännälle jotka ovat raskauden kärsineet useammin kuin kerran ja omasta vapaasta tahdosta!!
***
Jäikö sinulla jotain hampaankoloon? Mistä olisit toivonut suoraa puhetta?
Kuvat on ottanut Isimies kotistudiossa noin raskausviikolla 36.