Äitienpäivänoviisi ja ”leipomukset”
Niin, tässä piti olla liuta kuvia, kun kerrankin olin lauantaina oikeasti laittautunut. Juu, kamerakin oli mukana, kun mentiin anoppilaan juhlistamaan äitienpäivää. Ei vaan käynyt mielessä tarkistaa että kamerassa olis muistikorttikin, niin jäipä kuvat ottamatta.
Lauantaina siis juhlittiin jo vähän ettäkättä. Syötiin herkkuja ja naurettiin kersalle, joka nauroi koirien kanssa leikkiessään. Mila retuuttaa lelua ja Päde roikkuu nauraen toisessa päässä. Mummun koiraa koitettiin silittää kovasti, mutta Martta ei oikein arvosta noita pieniä epäilyttäviäihmisiä ja pysyi kauampana. Koitti kyllä välillä käydä hakemassa Pätkää leikkimään, kuten koiraa. Mä vähän epäilen, että tällä menolla tuo lapsi haukkuu ennenkuin puhuu. Ja ehkä oppii nostamaan jalkaakin. Tai no, tyttökoiriahan sillä vaan on ympärillä, joten tuskin ehkä sitä.
Tänään aamulla sain nukkua hieman pidempään kuin yleensä, sillä mies nousi kersan kanssa ylös. Ihan itse olivat askarrelleet kortin (tosin poika oli ilmeisesti enemmän syönyt kynää, kuin piirtänyt) ja sain lahjaksi toivomani lahjakortin kampaajalle (JEE!). Sitten alkoi sarjassamme kovan onnen leipomukset..
Koska äitini oli miehensä kanssa ulkomaanreissulla, josta kotiutuivat vasta viime yönä, lupasin leipoa kakun. Ja ajattelinpa testata ystävänpäivän blogitempauksen mukana tullutta, vaatimattomasti nimettyä maailman parhaan suklaakakun ohjetta, jonka Emmi mulle laittoi. Ohjehan oli näinkin vaativa:
250g voita
250g suklaata
3dl sokeria
6 kananmunaa keltuaiset ja valkuaiset eroteltuna
Sulata voi ja suklaa. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä suklaa/voiseos ja keltuais/sokeriseos, kääntele mukaan valkuaisvaahto. Kaada leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan, paista 190 asteessa 20 minuuttia.
Kuten arvata saattaa, kaikki ei aina mene niinkuin strömsössä. Keltuaisten ja valkuaisten erottelu ei ole ikinä ollut yhtä hankalaa, kuin tänä aamuna. Lopulta kahdeksalla munalla sain vaaditut kuusi täyteen (okei, valkuaisia tuli ehkä viisi ja puoli) ja loput päätyivät aamupalakokkeliksi. Kymmenen minuutin vatkauksen jälkeen tuskastuin muna-sokeriseokseen, ei tästä saa vaahtoa!! Haluatteko arvata hyytyikö kakku sitten, kun en malttanut saada sitä vaahdoksi?! Emmi, kerro kuinka kauan siihen menee?
Kun kakku oli ollut uunissa 17 minuuttia, katsoin kelloa ja totesin että kolme minuuttia vielä. Kymmenen minuutin päästä katsoin kelloa uudelleen ja herranjestas onko se jo palanut? Ei ollut, vaan loppujen lopuksi uunitin kakkua vielä noin 35 minuuttia lisää erinäisissä lämpötiloissa, eikä se sittenkään ollut täysin kakkuuntunutta kakkua. Nimesin sen suklaataikinapaistokseksi.
Ja kermavaahto. No siitä tuli viittävaille voita. Kahvipöydässä kummipoika kieltäytyi ottamasta kermavahtoa, kun nimitimme sitä munavoiksi, jolta se kieltämättä aika tavalla näytti.
Mutta suklaataikinapaistos ja kermavaahto oli aivan syötävää ja kyllä hyvää. Että saa sitä näillä epä-strömsötaidoillakin jotain loihdittua kahvipöytään. Ymmärtänette, ettei kuvia juurikaan näistä luomuksista otettu.
Kuvana palvelee äitienpäivän serkkukavalkadi mummin luona. Isoveli kohta 5v, Pikkusisko 2kk, Päde 9kk ja Isosisko 2,5v.