Maailman kylmyyttä vastaan

Mä oon just niin kliseinen partiotyttö, että autan tarvittaessa mummot tien yli, etsin kaupassa eksynene lapsen kanssa vanhemman, annan paikan bussissa ja huomautan, jos jollain on jäänyt hameenhelma alushousuihin vessareissun jälkeen. Minä kysyn maahan kaatuvalta nuorelta, maassa makaavalta juopolta ja kompuroivalta vanhukselta että ”Kävikö pahasti? Voinko auttaa?”.

Kävikö pahasti-kampanja lähti liikkeelle Rosannan kokemuksista bussissa ja tuen kampanjaa ihan täysin. Kävinkin jo aikaas sitten kommentoimassa, että minulla ei kävisi mielessä olla auttamatta. Vaikka siellä jokunen ihminen kyynisesti totesivatkin, että ”no kun on noita varkaita niin paljon ja ihmiset vaan huijaa”, niin minä mietin ennemmin sitä, että mitä jos ei? Mitä jos ihminen onkin oikeasti vaikkapa hengenhädässä, mutta 20 ihmistä kävelee ohi, koska se voi vaikka pölliä mun lompakon. Pääasiassa kuitenkin auttamista kaipaavat vilkkaasti liikennöidyillä alueilla ihmiset, eivätkä missään syrjäkujilla epäilyttävät hiipparit. Rosannan postauksen kommenteissa on kerrottu hurjasti tarinoita esimerkiksi bussipysäkillä kaatumisista, joissa tapauksissa muut vain jäivät tuijottamaan. Tottakai tervettä itsesuojeluvaistoa saa ja pitääkin olla, mutta jos paikalla on muitakin ihmisiä, niin uskalla sinä olla ensimmäinen joka menee auttamaan.

Haastan siis kaikki tykkäämään kampanjan Facebook-sivusta, jakamaan omat kokemuksensa auttamisesta tai auttamatta jättämisestä ja ajattelemaan omaa napaansa pidemmälle. Tässä kuitenkin puhutaan vain käytöstavoista, jotka jokaisella suomalaisella fiksulla ihmisellä pitäisi olla hallussa. Toivon, että jokaisen ohi kävelevän tai sivusta tuijottavan ihmisen sisällä tuntuu pisto ja hänkin tajuaa seuraavalla kerralla olla se, joka välittää. Eikä sitä koskaan tiedä, vaikka se olisi hän itse, joka kaipaa apua. Viimeistään sen jälkeen sitä kai herää auttamaan muitakin.