Mikä se on?

Mikä on kahtena aamuna jättänyt lapsen nukkumaan ja kaasuttanut pois pihasta klo 7.30?
Mikä on kahtena aamuna pukenut päälleen monta puklutonta, kuolatonta, ruoatonta ja imetyskelvotonta vaatetta?
Mikä on kahtena päivänä saapunut kotiin klo 16.30?
Mikä on kahtena päivänä tehnyt ekaa kertaa kymmeneen ja puoleen kuukauteen jotain muutakin kuin jotain, mikä liittyi lapseen?
Mikä se sellainen on, joka on ollut yhdeksän tuntia rauhassa purennalta, kiljunnalta, mutta myös kuolapusuilta ja sylissä nuhjuamiselta? Keskittynyt yhdeksän tuntia aikuisten asioihin?
Millä on ollut koko päivän niin kovasti tekemistä, ettei se ole juurikaan edes ehtinyt ajatella vauvaa (!!) ja sitä, miten kotona menee?
Mikä potee huonoa omaatuntoa siitä, ettei pode huonoa omaatuntoa lapsen kotiin jättämisestä ja töiden aloittamisesta? Joka tuntee tarvetta selitellä asiaa, miksi on nyt jo mennyt töihin?

Vinkki: se ei ole isi.

Juu-u, kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Se on töissäkäyvä äiti. Äiti, jolle tuli eteen tilaisuus aloittaa työt puolipäiväisesti uusissa haasteissa. Äiti, jonka täytyy myös kantaa oma kortensa perheen taloudelliseen kekoon. Äiti, joka kaipaakin jo hiukan muita haasteita, kuin vaipanvaihtoa pakoon konttaavalle vauvalle.

Onhan se hiukan rankkaa.
Mutta onneksi sitä on vain parina päivänä viikossa.
Ja onneksi vastassa on ollut kaksi kertaa hyväntuulinen kersa, jolla ei ole ollut hätäpäivää!