Naurua

Tänään käytiin juhlimassa Setämiehen synttäreitä. Pätkä oli aivan reipas juhlija, surusteli ensin, söi vähän ennenkun muut ehtivät kahvipöytään ja sitten painui unille. Koska tiedossa on, ettei herran päiväunirytmiä sovi sekoittaa kovin monella tunnilla -varsinkaan ulkopäikkäreitä- otimme rattaat mukaan ja herra nukkui mummulan etukuistilla kun muut juhlivat.

Viihdyttämässä Mummu ja Kummu (eli Isimiehen kummitäti joka nimesi itsensä kummimummuksi eli Kummuksi)

Päikkäreiden jälkeen kun muut vieraat olivat lähteneet, herra alkoi viihdyttää kanssajuhlijoita. Ylös-alas-liikkeellä saa nahkaiseen kahvakuulaamme iloa ja kuvista jopa yksi oli aika tarkka.

Isimies hyppyyttää

Nauru kumpuaa iloisina kiljahteluina. Yleensä näistä kiljahteluista innostuneena Pätkä jatkaa kiljumista, sillä onhan omaa ääntä ihana kuunnella. Muutenkin pojasta irtoaa hymy aika herkästi, melkeinnaurua (suu auki muttei ääntä kuulu) saa aikaan tietyillä tempuilla. Nauruun asti pääsy vaatii toki hienoimmat temput. Ja kun näin pääsee sanomaan, kuuluu kylppäristä justiin vaipanvaihtonaurut. No koska kakkahuumori, of course!!

Aina ei naurata. Välillä vaan möllötetään Isimiehen sylissä.