Kuukausiraportointi venyi huoltokatkosta johtuen, mutta tässä katsaus kersan kehitykseen. Huh, millä tahdilla sitä taas mennään.

Jahans, mitäs tämän päivän lehdessä kerrotaankaan.. Hmm..

Perustyytyväisen lapsen uhma sen kun syvenee. Kieltoon ja poisottoon reagoidaan äänellä ja kaarelleen vetämällä. Tosi kivaa varsinkin ruokapöydässä tai muuten, kun on potentiaalisesti teräviä kulmia johon lyödä päänsä. On vielä onnistunut välttymään suuremmilta vahingoilta.

Syö kiinteää ruokaa vaihtelevasti 4-5 kertaa päivässä ja aika runsaasti ruokaa jo uppoaa. Syö reippaasti itsekin, mutta nokkamukilla vain leikkii, ei ala oikein siitä juomaan itse. Juotettaessa juo kyllä. Puuro on tehnyt comebackin ruokalistalle.

Siis OOÄMGEE, ei oo tosi?!

Imetys vähentyi yhtäkkiä neljään kertaan vuorokaudessa. Helpottaa töissäoloa huomattavasti, enkä olisi uskonut tällaiseen skenaarioon vielä kuukausi sitten.

On ollut tosi reippaasti mummun kanssa koko päivän keskenään kun äiti kävi töissä opettelemassa taas työntekoa. On kuitenkin aika mammanpoika kun äiti on paikalla. Jos olen pois, ei kuulemma juuri kaipaile.

Nukkuu välillä yöt tosi hyvin, välillä taas todella rauhattomasti. Syö edelleen yöllä kerran, ei tiettyyn aikaan rauhoitu muuten. On viime aikoina nukkunut paljon välissä, kun en ole jaksanut yöllä seistä pinniksen vieressä rauhoittamassa kakaraa.

Uus lastenruokamainos ja hajunäyte!!

Päikkärimäärä tippunut kahteen ja aika tarkkoihin kellonaikoihin. Unille mennään 11-12 sekä 16-18. Nukkuu yhteensä noin kolme tuntia unia päivällä. Nukkuu taas myös ulkona pidempään kuin puoli tuntia.

Leluista parhaita pallot. Niitä vasten voi hyvin tehdä pieruääniä (joo, se on tosi kivaa). pieruääniä tehdään myös äidin ja isin jalkoja, käsiä, olkapäitä, rintakehiä ja oikeastaan ihan mitä vain vasten.

Lempipuuhaa seisoskelu olkkarin pöytää vasten. Saattaa seistä tunninkin tutkien kaukosäätimiä ja niitä leluja joita eteen nostelee ja jotka sattuu kiinnostamaan.

Uijui, tässon makuakin!

Ääntelee kovasti, tapailee selkeästi sanoja. Seasta on yritetty bongailla sanoja kuten äitti, ishi, heijei ja pikkuhiljaa niitä näytään käyttävän aikalailla oikeissa konteksteissa.

Konttaa. Lujaa. Myös ulkona.

Seisoo. Pitää vielä yhdellä kädellä kiinni, ei seiso ilman tukea. On jo aika tukeva kävelytettäessä. Ei enää kaahota maha pitkällä vaan astelee lyhempiä askelia selkeästi tasapainoa hakien.

Nams, nams. Aivan hyvää, menee ostoslistalle.

Tykkää käydä perhekerhossa ja on oppinut siellä tulemaan toimeen muiden suunnilleen samanikäisten kanssa. Varsinaisesta leikkimisestä ei voi vielä oikein puhua, kun parhaimmillaankin ”leikkiminen toisen lapsen kanssa” on sitä, että jyrsitään leluja vierekkäin.

Osaa jo aika hyvin vilkuttaa, kun näyttää mallia tai hieman auttaa kädestä heiluttamaan.

Vaipanvaihto ja pukeminen on hankaloituneet huomattavasti. Vaipan saa kyllä riisuttua kun poika seisoo pyykkikonetta vasten tai huutelee pää rummun sisällä. Vaipan pukeminen pesukoneen päällä vaatii jotain mielenkiintoista käsiin, yleensä sinne päätyy pesupallo tai rasvatuubi. Seisaallaan vaipanlaitto ei ole oikein vaihtoehto, kun valikoimassa on harsoja, jotka on aika hankala saada lapselle päälle muuten kuin makuullaan. Kuorivaipan tai taskuvaipan onneksi saa päälle seisaltaankin. Pukeminen menee siten, että vaatekappale sillointällöin sylissä tai seisaallaan.

Ja tarjouksessakin vielä!! Victory dance!! (niiaa ylösalas)

PS. Edelleen vaatii aika paljon tarkkuutta tuosta valonnopeudella liikkuvasta kohteesta tarkan kuvan saaminen. Pahoittelen. Kaikki valitukset voi osoittaa kuvissa näkyvälle mallille.