Rokrok, vauvarok(ko)
Kiitos taas mr. Murphy.
Ensi lauantaina on PT-kisat, joihin allekirjoittanut lupasi tehdä kaiken visuaalisen suunnittelun (haha, onneks meillä asuu photoshopvelho, joka tottelee myös nimeä isi). Arvatkaa kuka ne on siis koonnut kuumeessa ja flunssassa särkylääkkeen voimin?!
Ja koska vielä imettää, niin ei oikein saisi syödä kuin Panadolia, josta tiedämme, että se auttaa kuumeeseen yhtä paljon kuin suklaakin, eli parantaa vaan ehkä mielialaa. Illalla sittn kun kersa on painunut jo nukkumaan olen napsinut ibuprofeiinia, sillä poika syö vasta joskus aamuyöstä, eli lääkeaine ehtii hävitä suht hyvin. Toisinsanoen kello 22 on alkanut armoton naputus koneella tehtäväkäskyjä viilaten. Kuumeisilla aivoilla niitä sitten tallenneltiin päälle moneenkin otteeseen, eli täysin virheettömiä ei näyttäneet olevan vieläkään, vaikka ne eilen tarkistin kahteen kertaan.
Eilen illalla kun olo alkoi jo olla suht ihmismäinen, kysyin mieheltä että ”onko tää poika susta kuuma” kun ei iltapala oikein meinannut maistua. Mittari näytti 38,7, mutta jätkä meni ihan sievästi nukkumaan. Aamuyöstä kun noukin lapsen syömään, olikin koko kersa sitten ihan tulikuuma. Mutta koska se nukkui jaksoi seurustella syönnin päälle ihan kivasti kello kuus, niin en noussut ylös mittaamaan oloa. Puol kasi kun noustiin ylös, mitattiin lämpö ja niin se olikin noussut jo 39,6 asteeseen.
Konsultoin neuvolaa, kun itse diagnosoin lapselle vauvarokon muutaman näpyn takia. ”Joo, se se todennäköisesti on”.
Eli nyt vaan nestettä, lepoa ja nestettä.
Keskiviikon kerhonaamiaiset jää väliin ja voi että ärsyttää. Toivotaan että tauti laantuu viikonloppuun mennessä, kun olis ne kisat.
Mä tiedän että pitäis ajatella että lapsen vointi on nyt tärkein eikä mitään kisoja ajatella, mutta kamaan, näitä varten on tehty ihan hulluna töitä eikä tekijöitä oikein liikaakaan ole. joten vähän huono omatunto saa olla jos ei pääse mukaan.