Sairastupa hellittää hieman. Mies yskii ja niistää edelleen, mutta alkaa vahvemmin olla taas elävien kirjoissa. Itse olen jo suht kunnossa, jota juhlistaakseni siivosin tänään vähän paljon. Joulu lähti, kuusi lähti, imuri kävi, vessa ja kylppäri puhdistui, lakanat vaihtui, peitot ja tyynyt kävi ulkoilemassa, sohva ja sänky imuroituivat, uusia valoja meni kattoon ja ja ja.. Aika hyvin viiden tunnin yöunilla, etten sanoisi.

Syy lyhyisiin yöuniin: oma ajattelemattomuus. Päden rytmi kun on nyt ollut sellanen, että se menee 22-22.30 nukkuun ja nukkuu muutamalla heräyksellä 12 tuntia. Minäpä sitten fiksuna tyttönä ajattelin, että jospa tuota nukkumaanmenoa aikaistettaisiin hieman, jotta päästäisiin aamullakin hiukka aikaisemmin ylös.

Big mistake.

Pätkää väsytti illalla, enkä enää antanut sen mennä seiskan jälkeen päikkäreille vaan vähän väkisin pidin hereillä tarkoituksella valvottaa se ysiin asti. No se simahti sitten syödessä puol ysiltä ja heräs sitten hääpäilemään joskus vähän ennen kymmentä. Aikansa yksinään hääpäiltyä yksin sängyssä, jätkä nukahti uudelleen. Itse menin puoliltaöin nukkumaan ja jostain syystä pyörin hereillä about yhteen.

Kahdelta tuo sittiäinen sitten heräsi ja potki, huitoi, kiljui, kikatteli, sylki tuttia, pärisi ja pyöri napansa ympäri melkein kaksi tuntia. Siihen mennessä mies ei ollut nukkunut juuri yhtään (yskä) ja minä tunnin. Koska lapsi ei tainnuttunut maidolla ja mies yski edelleen, minä siirryin sohvalle. Mies sentään osaa nukkua vaikka lapsi läähääkin hereillä yöllä, minä en. Sohvalla sain hyvät neljän tunnin unet, jonka jälkeen siirryin takaisin sänkyyn ja lopulta nousin lapsen kanssa ylös. Mies kuulemma nukahti vasta tässä vaiheessa ja nukkuikin sitten iltapäivään, osittain vielä tautiaansakin.

Että se siitä rytmin käännöstä noin cold turkey. Jos vaikka pikkuhiljaa..

Kuva täältä.