Perhanan periaatteet
Mä olen hyvä nukahtamaan. Itseasiassa aika erinomainen. Voin iltaisin sammuttaa ajatukseni, rentouttaa kroppani ja nukahtaa varmasti vartissa, melkeinpä missä vaan. Vähän aikaa sitten kuitenkin tapahtui jotain, joka muutti tämän mahtavan rutiinini täysin -nimittäin Lilyyn rekisteröityminen. Tarkoitus oli rekisteröityä vain kommentoidakseni juttuja laajemmin ja aina omalla nimimerkillä. Ystävällinen Lily päätti kuitenkin romut hankaloittaa nukahtamistani mainiten puolihuolimattomasti ”hei, ihan kaupanpäälle saisit sitten oman palstankin perustettua, mut ei oo pakko jos ei haluu, you know..”
Nyt sitä on sitten valvottu iltatolkulla, kun mielessä pyörii seuraavanlainen ajatusketju:
”No hei, ei sulla oo sinne mitään uutta annettavaa, noita tuore-äitiblogeja on jo ihan riittävästi”
”No mutta kun kaikilla muillakin on!”
”Niin, mutta millä ajalla sä aattelit ees kirjottaa, saati kuinka kauan? Sun uusista asioista kiinnostumiset tiedetään kyllä..”
”No mutta mä oon niin poliittisesti valveutunut (not) ja mulla on niin paljon sanottavaa! Mulla on mielipiteitä!”
No joo, on aika monella muullakin, mutta jos nyt vaikka sitten ihan vaan siksi että saisin iltaisin paremmin taas unenpäästä kiinni. Paitsi jos tää tuo mukaan semmosia mistähän-sitä-sitten-kirjottais– ja lukeekohan-näitä-juttuja-kukaan-ajatuksia.
Voi hitto, ojasta allikkoon tässä kai mennään.