Kaksivuotiaan elämä on joskus täynnä draamaa. Tässä muutama tuorein täysin hypoteettinen esimerkki:
Skenaario 1:
Äiti ja kaksivuotias lapsi ovat lähdössä kauppaan pyörällä. Äiti nostaa tavarat eteiseen lähtövalmiiksi ja nostaa myös pyöräilykypärät hyllyn päältä alas. VIRHE! Lapsi ei suostu menemään potalle, ei suostu pukemaan, ei suostu laittamaan vaippaa tai muutenkaan yhtään mihinkään, ilman pyöräilykypärää päässä! Äiti yrittää kertoa, että pyörän kyytiin ei voi mennä kypärä päässä (koska remmit ei mene kypärän yli) ja että kypärä puetaan myöhemmin.
Lopputulos:
Kymmenen minuutin huutamisen ja riehumisen jälkeen lapsi istuu pyörän kyydissä nenä räkää valuen ja ilmeisen onnellisena, koska meijjä pyöjjä ja kypä´ä. Äitillä tuskanhiki valuu jo ennenkuin metriäkään on pyöräilty.
Skenaario 2:
Isi on reissussa, äiti ja lapsi kotona kahdestaan. Lapsi on viime aikoina iltasadun lukemisen jälkeen pyrähtänyt vanhempien sänkyyn ja nukahtanut sinne alta aikayksikön. äiti ja isi ovat sallineet tämän, sillä ainakin nukutusrumbasta on siten selvitty. Hampaanpesun jälkeen äiti ottaakin lapsen ja iltasatukirjan (väärän tietysti) ja meneekin vanhempien sänkyyn lukemaan, jotta lapsi voisi sitte sinne nukahtaa samon tein. VIRHE! Lapsi menee tästä toiminnasta täysin sekaisin, eikä osaa päättää, nukkuakko omassa vai vanhempien sängyssä, päätyy haahuilemaan em. väliä noin kahden tunnin ajaksi, välillä rauhoittuen jompaan kumpaan sänkyyn hetkeksi, välillä huudellen potata ja tullen olohuoneeseen potalle istumaan, sinne kuitenkaan tekemättä mitään.
Lopputulos:
Lapsi nukahtaa vanhempien sänkyyn, äidin viereen noin klo 23.30 kun äitikin meni nukkumaan. Äidin oma vapaailta, jonka piti sisältää salaattia, siideriä ja True Bloodia, sisälsi salaattia, kevyttä draamasarjaa ja katkenneita hermoja. Päätös siitä, ettei äiti mene vain lasta nukuttamaan, piti.
Skenaario 3:
Aamupäivä on oltu ulkoilemassa taloyhtiön leikkipaikalla naapurin lasten kanssa ja on aika syödä lounasta. Kyseisellä lapsella on hypoteettisesti skenaario 2:n mukainen yö takana. VIRHE! Sisälle tuleva lapsi ei halua käydä potalla, vaan haluaa syömään ja huutaa hyönää!! Lapsi ei halua pestä käsiään, vaan haluaa potalle ja huutaa potataa!! Lapsi ei edelleenkään halua mennä potalle, vaan huutaa hyönää!! Äiti pitää lapsen potalla, kunnes sinne tulee pissa. Lapsi ei halua syödä omaa ruokaansa, vaan äidin ruokaa (salaattia, jota hypoteettinen lapsi ei todellakaan syö). Lapsi ei halua juoda omaa maitoaan, vaan äidin vettä juomapullosta.
Lopputulos:
Ruoka syödään enemmän tai vähemmän mukavissa merkeissä.
..eikä tässä vielä kaikki..
Skenaario 4 (suoraa jatkoa skenaariolle 3):
Yliväsynyt lapsi on nauttinut ruokansa ja röyhtäillyt ruokapöydässä. Lapsi käy potalla ja siirtyy rattaisiin nukkuma-asemiin olosuhteisiin nähden rauhallisena. Äiti pukkaa rattaat ulos ja huokaisee helpotuksesta. VIRHE! Noin 30 sekunnin käninän jälkeen rattaista alkaa lohduton huuto. Äitii, äitii, autoo, autoo!! Äiti käy rauhallisella äänenpainolla kertomassa lapselle, että nyt on nukkumisaika ja että pää olisi hyvä laittaa tyynyyn (vertauskuvannollisesti). Lapsi huutaa autoo, autoo! Äiti kysyy, että haluatko auton unikaveriksi, johon lapsi jatkaa autoo, autoo-huutoaan. Äiti etsii autoa sitä löytämättä ja tuo traktorin. Lapsi toteaa kakko ja pudistaa päätään m-mm. Seuraavaksi äiti etsii autoa (löytämättä) ja tuo ehdolle mm. veturin, toisen auton ja toisen traktorin, kaikki normaalisti lapsen suosikkeja. Lapsi toteaa vetu, auto toinee, kakko ja pudistaa päätään m-mm. Huomautettakoon, että kaikissa väleissä huuto jatkuu, lähes hysteerisenä. Äiti kertoo lapselle, ettei tiedä mihin lapsi on auton laittanut ja lapsi koittaa kammeta rattaista pois. Äiti päästää lapsen irti ja neuvoo hakemaan auton, sieltä mihin on sen jättänyt. Lapsi kävelee noin viisi askelta, hakee auton eteisen patterin alta (no tietysti) ja palaa rattaisiinsa. Äiti jättää lapsen ulos. Lapsi alkaa huutamaan autoo, toinee. Äiti hakee toisen auton. Lapsi rauhoittuu ja äiti palaa sisälle. Yliväsyneellä lapsella on kaikki asiat hyvin, rattaissa kaksi autoa ja unihiekkaa silmät täynnä, mutta sitä ei pieni mieli jaksa vielä käsittää vaan huuto jatkuu.
Lopputulos:
Viimeisestä episodista vasta noin kahdenkymmenen minuutin jälkeen huuto loppuu ja lapsi nukahtaa.
Eihän kuulosta tutulta?
