Pakkokasvatusta partiolaiseksi
Pätkä tais olla 12 vuorokautta vanha tapaus, kun oli ekaa kertaa mukana partiomeiningeissä. Äitin piti kerta lippukunnan apulaisjohtajan ominaisuudessaan olla mukana hallituksen kokouksessa ja koska kokous oli noin 30 km päästä kotoa, lapsi lähti ruokinta-automaatin mukaan.
Vaikka pidänkin sapattisyksyä viikottaisesta toiminnasta, olen mukana tapahtumahommissa ja toki myös johtajistossa aktiivisesti. Paitsi mitä nyt unohdin yhden kokouksen kun olin merkinnyt sen kalenteriin viikkoa myöhemmäksi. Pätkä on tälle syksylle käynyt johtajiston kokouksissa ihan reippaasti, ainoastaan askartelutalkoiden ajaksi on jäänyt kotiin. Silloin kun äidin kädet on olleet sidottuna muuhun kuin lapsenhoitoon ja sitä hommaa on riittänyt kaikille muillekin vaoaille käsipareille.
Askartelutalkoot olivat tämän viikonlopun entisajan joulumarkkinoita varten, siellä kun sai olla myynnissä vain itse tehtyjä tuotteita. Meillä oli askartelujen lisäksi myös markkinoilla nuotio, jossa sai paistaa itse makkaraa ja tikkupullaa.
Askarteluista itselle tarttui mukaan ruokailuvälinepussi, joka on tehty yhdestä meidän vanhasta kymppiteltasta -kierrätystä siis parhaimmillaan. Pusseihin oli painettu myös kuvioita, meille mukaan tarttui pussi jossa on yksi tähti.
Mulla on ruokailuvälinepusseja vaikka muille jakaa, sillä lähes joka lauman kanssa sellainen on tullut askarreltua. Niissä on tietysti kaikissa minun nimi, joten tästä tulkoon Päden pussi. Nimi pitää tuohon vielä painaa, mutta se nyt ei ole homma eikä mikään. Joku tietysti voisi ajatella että ”Haloo, poika on 3kk vanha, ei kai se nyt vielä tuollaista tarvitse.” No ei niin, mutta pitäähän se valmiina olla! Vielä ei tarvitse tuttipulloja tuolla mukana kantaa, mutta jospa jo ensi kesällä pussille olisi käyttöä.
Muut ruokailuvälineet varmaan löytyy omastakin takaa (niitä kun on tässä 18 partiovuoden aikana vähän kertynyt) mutta on yksi, joka vielä puuttuu. Spork on aivan ehdottomasti yksi näppärimmistä keksinnöistä, jonka allekirjoitan ja tunnustan omistavani näitä kaksi. Yhden olen saanut ja toisen ostanut (no koska seetrough pinkki joita ei silloin Suomesta saanut). Ja koska niitä saa myös lasten kokoisina, pakkohan sellaiset on hankkia!
Ja ne on niin ihanan värisiä!! Kattokaas ny.
Tunnustan: Meinasin ostaa nuo jo kesällä, kun Päde oli vielä tiukasti mahan sisällä. Maltoin kuitenkin mieleni ja kävelin tyhjin käsin kaupasta pois. Partioaitta on kuitenkin meikäläisen karkkikauppa, siellä käydessä pitää hipistellä kaikkea ja haaveilla uusista repuista, makuupusseista, gore-texeista yms.. Ah ja voih. Mitään en siis tarvitsisi, mutta kun haluaisin.
Pätkä-raukalle ei siis oikein vaihtoehtoja anneta. Ainakin niin kauan kun toinen ei osaa sanoa vastaan, äiti roikottaa mukana. Meidän perheen muu käännytys kun ei vielä oikein ole onnistunut. Isimiestä olen koittanut houkutella mukaan noin 10 vuotta. Vanhempi koiramme Mila on aikanaan käynyt kyllä jonkin verran ulkomenoissa mukana, mutta on sen verran hienohelma, ettei oikein nauti pakkasesta. Nuorempi Una taas on niin hökäle, että olen odotellut että se rauhottuisi. Unaa ei voi myöskään pitää irti, toisin kuin Milaa, joten sen olen kokenut hieman hankalaksi.
Tänään käytiin siis markkinoilla vielä fiilistelemässä, ostoksilla ja paistamassa tikkupullaa kantoliinan kanssa. Itsenäisyyspäivänä luvassa on perinteinen soihtukulkue, jonne jäbä lähtee myös mukaan, todennäköisesti kantoliinassa myös. Saapahan äitikin kantaa sitten soihtua hautakynttilää. Tai sitten rattaissa, mutta mukaan on kuitenkin lähdettävä. Tammikuussa on sudareiden yöretki, jonne äiti taitaa mennä päiväksi käymään yksin. Keväällä on tulossa myös kahden yön yöretki, jonne Päde ehkä jopa saattaa lähteä mukaan (katsotaan nyt). Kesäkuussa siintäisi piirin tapahtuma Vaasassa jonne minua kiinnostaisi lähteä, mutten ole varma mitä tuo lapsi tuumaa koulumajoituksesta, paraatista tai yleisestä ohjelmasta kun menohaluja varmaan alkaa siinä vaiheessa olla enemmän kuin nyt. Nähtäväksi siis jää kuinka Päde liikkuu mukana vai jääkö äitikin sitten kotiin.
Onko muilla kokemusta lasten aktiivisesta kasvatuksesta johonkin harrastukseen? Onko sinut kasvatettu tiettyyn harrastukseen? Miltä se tuntuu?
Kuva täältä.