Raskausarpia: Kroppa puoli vuotta myöhemmin
Raskausarpia-juttusarjan alla kerron vauvanoviisin esikoisen odotuksesta, vauva-ajasta ja niiden lieveilmiöistä -niinkuin olen ne itse kokenut.
***
Raskauden ja synnytyksen myötä kropan kuuluisi kai muuttua aika paljonkin. Mitä muutoksia itse olen nyt sitten kehossani huomannut?
Paino nousi raskauden aikana noin 13 kiloa ja se kerääntyi mahan lisäksi takapuoleen ja reisiin. Varsinaisesti takapuoltahan mulla ei ole ikinä ollutkaan, eikä raskauskaan tuonut sitä (dammit!). No, noita tissejähän on ollut senkin edestä. Jo raskauden aikana kuppikoko kasvoi kaksi kirjainta ja viikko synnytyksen jälkeen ostetut imetysliivit olivat sitä vielä kolme (!!!) kirjainta isommat. Luulin jo kaupasta kirjainten loppuvan kesken, sillä mennään jo aakkosissa yli ekan kolmanneksen. Onneksi nyt menee myös nuo raskausaikana ostetut liivit päälle (nimimerkillä äiti oli ihmisten vaatteissa liikenteessä tässä päivänä eräänä!).
Raskauden aikaisista kiloista on kaikki hävinneet sekä kolme ylimääräistäkin. Silti edelleen syön kuin raskaanakin, nälkä on koko ajan. Pitänee alkaa pikkuhiljaa vähentää tätä ruokamäärää ettei ne kilot sitten kerry takaisin. Paino saa keikkua nykyisissä lukemissa minun puolestani, sillä niissä se on ollut viimeiset kymmenen vuotta. Tai ei se tietty haittaa, vaikka se hieman siitä tippuisikin, mutta se tarkoittaa sitä, että joudun uusimaan vaatekaappini housuosastoa, kun se nykyisinkin on jo aavistuksen liian iso.
Mitään ylimääräistä liikuntaa en ole harrastanut, vain lenkkejä koirien kanssa sekä rattailla että lapsi liinassa. Liikunnan vähäisyyttä puolustelen sillä, että toinen lonkkani kipeytyy aika ajoin ja hankaloittaa kävelyä ja muutenkin koko elämää. Joojoo, pitäisi käydä jollain asiantuntijalla, mutta kun mun henkilökohtainen fysioterapeutti ei oo käyny kylässä aikoihin!!
Kroppa on aikalailla samanmallinen kuin ennen raskauttakin, jenkkikset on edelleen olemassa, valitettavasti. Ehdin jo unohtaa ne, sillä raskausaikana ne oli venyneet mahan sivuille. Mahan puolella on ihan samanlainen vararengas kuin aiemminkin eivätkä selkälihakset ole itsestään kehittyneet. Haba sentään kasvaa kun tuota kuulaa kanniskelee.
Tukanlähtö on palautunut normaaliksi, sitä lähti noin kaksi kuukautta nonstoppina. Kampaajani suosituksesta hankin hiuspohjaa rauhoittavaa ja viilentävää shampoota ja sillä on mielestäni ollut vaikutusta, sillä päänahka oli aiemmin kovin kutiseva ja nyt se on kyllä rauhoittunut. Hiukset tosin rasvoittuvat edelleen paljon normaalia nopeammin, mutta laitetaan se nyt tuon pehmeän päänahan piikkiin. Tuon hiustenlähdön ajan en myöskään voinut oikein pitää hiuksia ponnarilla tai suttunutturalla, sillä hetken päästä oli päänahka todella kipeänä. Letit oli siis pop sen aikaa. Puhelinjohtoponnareiden myötä ponnarit ja nutturat on onneksi sen verran löystyneet, että päänahkakin kestää. Kynnet mulla on aina olleet herkät lohkeilemaan ja liuskoittuvat. Tähän ei ole tullut muutosta.
Niin mites tuo vauvatukka… Ohimoille on tullut onneksi taas täytettä.
Iho ei ole ollut tänä talvena kuiva niinkuin normaalisti, mutta toki osasyynä voi olla sekin, että tulee ulkoiltua aika paljon vähemmän kun ei ole työmatkoja kuljettavana. Toivon kuitenkin, että helpotus jokatalviseen rasvaushelv rumbaan olisi tässä. Tietystikään tämä ei päde koko kroppaan, vain kaulasta alaspäin. Naama on kuin teini-ikäisellä, otsaan puskee finniä finnin perään ja sehän se ihmistä raivostuttaa. Sama oli raskausaikana, silloin vain kesä ja aurinko auttoi, kuten yleensäkin. Toivotaan että aurinko alkaa jo kohta paistamaan, sillä järki alkaa mennä tämän naaman kukkimisen kanssa. Aina hetkeksi luulen ihon rauhoittuneen, kunnes kolmen päivän päästä se pirulainen palaa kavereiden kanssa.
Normaali hormonitoiminta antaa vielä odottaa itseään. Minipillereitä olen popsinut nelisen kuukautta ja sinä aikana on ollut parit ”oikeat” kuukautiset ja pari mystistä vuotokertaa, jolloin vuotoa on niukasti ja epäsäännöllisesti. Nyt viimeisen kolmen viikon aikana on ollut ehkä viisi vuodotonta päivää.
Juttusarjan nimestä huolimatta pääsin raskausarpien suhteen todella vähällä. Muutama rantu tuli rintojen alapintaan ja nekin ovat sellaisia vaaleita, joita ei juuri näe.
Raskausaikana huomasin, että yökkäysrefleksini herkistyi todella paljon. En voinut pestä takahampaita kunnolla, sillä hammasharja ja varsinkin hammastahnan vaahto laukaisivat refleksin todella herkästi. Valtettavasti tämä refleksi on jäänyt päälle, onneksi kuitenkin hieman heikompana. Hammastanhavaahto kuitenkin edelleen tuottaa ongelmia ja harva se hammaspyykkikerta yökinkin vaahtoa lavuaarin yllä.
Allergiat loistivat raskaana ollessa poissaolollaan. Siitepöly ei haitannut eikä kissatkaan. Nyt kun lääkkeitä ei voi syödä (toki ei voinut raskausaikanakaan) niin allergiat tuntuvat tulleen takaisin korkojen kera. Kissat aiheuttivat silmien ja nenän kutinan alle kymmenessä minuutissa. Allergiat johtuvat töissä aiheutuneesta allergisoitumisesta puupölylle ja voi kuinka ihanasti senkin huomasin viime viikolla. Tarvimme partioaskarteluihin pieniä puupalikoita ja kävin niitä töissä sirkkelöimässä noin tunnin. Töissä on pölynpoistot todella hyvin järjestetty, eli ilmassa ei juurikaan irtopöly leiju. Siitä huolimatta aivastelin ja niiskutin kolme päivää. Tunnista. Arvatkaa kuinka herkkua töissäkäynti oli aikanaan ennen tehtävienvaihtoa.
Entä sitten positiivisia muutoksia, kun tähän asti on vaan valitettu? No tuon painonpudotuksen ohella se, että kroppaan ei tunnu tulleen muita pysyviä muutoksia, on ihan jees. All in all, vähällähän tässä on päästy, mutta innolla jo odotan pääsyä normaaliin olotilaan.